Meillä on kolme kissaa. Kollipoika Sisu, joka täytti 10v. Mahtavan muhkea, mutta lauhkea ja ystävällinen. Liian luottavainen, eikä pelkää mitään. Tulee aina hakemaan rapsutuksia. Häntä pystyssä se juoksee syliin asti tullessaan pellolta myyräjahdista. Sisu tuli minulle pienenä pentuna maalaistalosta. Sisu on tuossa yläkuvassa ylimmäisenä, valkoinen muuten, mutta selässä on ympyrän muodossa tummia tiikeriraitaisia palloja. Maailman ihanin Sisu-mies.
Sitten on Siru, täyttää syksyllä 10v. Omituinen huutelija. Pelästyy omaa varjoaankin (oikeasti). Kulkee pitkin mettiä, ja huutaa. Jää tuijottamaan kastelukannua, joka ei vielä hetki sitten ollut siinä. Saattaa tuijottaa sitä minuuttitolkulla, ennen kuin uskaltaa hiippailla ohi. Ulko-ovesta ei aina tule sisälle, tuijottaa vain silmät mustina ovesta sisälle. Kipaisee sitten kissatikkaita ikkunalle, ja raapii ikkunaa haluten sisälle. Siru on viettänyt elämänsä ensimmäiset puoli vuotta heitteillä, kulkien kylillä ja ollut ihmisten ruokittavana.
Ja sitten porukan nuorin ja pienin, Sissi-kissa. Sissikin on jo 7 vuotta, mitä ei kyllä uskoisi. Pikkuinen rääpäle, mutta erittäin pippurinen. Omille ihmisille oikea pusku- ja kehräyskone, mutta vieraille arka ja pidättyväinen. Sissi on väsymätön saunavilvoittelukaveri, tulee istumaan takapihan terassin keinussa syliin, ja puskee, puskee, puskee... Sissi kipaisee sekunnissa puunlatvaan tai aitan katolle. Jyrsijät saa tiluksilla kyytiä, kun Sissi pitää vahtia.
Kissat on päivät ulkona, ja illalla ruoka-aikaan alkaa porukka kerääntyä sisälle. Paitsi näin kesäisin. Lämpimät yöt houkuttaa kissatkin hiiri- ja myyräjahtiin. Mikä on tietysti luonnollista kissalle. Mutta ihmistä kyllä huolettaa, kun illat pimenee ja kaikenmaailman pedot liikkuu, eikä kissoja kuulu kotiin.
Sisu on saanut jo pari ikävännäköistä viiltohaavaa korvaansa, ja onpa sillä ollut täysin pyöreä pieni reikäkin korvalehdessä. Tähän syypääksi kyllä arvelen ihmispetoa. Sisu kun on niin harmillisen luottavainen, menee ja puskee niin vieraat kuin tututkin.
Viimeisimmän katoamistempun teki Sissi. Se oli lähes viikon teillä tietymättömillä. Yleensä kissoja näkee pihassa, vaikkeivät ne sisälle tulisikaan yöksi. Ne nukkuu terassin sohvalla, heinä- tai olkikatoksessa paalien päällä, aitan ylisillä tai lampolassa. Tai sitten ne pyörii pihassa puskemassa. Nyt ei Sissistä näkynyt viiksikarvaakaan. Ihan oli tuhkana tuuleen hävinnyt koko kissa.
Olin jo aivan varma, että nyt on Sissi-rukka kohdannut tiensä pään, ja juuri silloin, illalla terassilta huudellessani kuului tuttu "mau". Koko viikon oli ollut aurinkoista ja suorastaan hellettä, ja nyt tuli vettä kuin aisaa. Ja sieltä se tuli, talon nurkan takaa, pikkuinen ja märkä Sissi! Ja puski... Nälkäinen kuin mikä, ja väsynyt. Sissi söi, tutki paikat ja meni omalle paikalleen pönttuunin viereen nukkumaan.
Että sinänsä ihan kiva taas, kun ilmat viilenee ja syksy tulee. Tuleepahan kissatkin öiksi kotiin, eikä ravi olla niin huolissaan.
Bongaa alakuvasta Sissi-kissa...Siellä se riekkuu aitan katolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti