torstai 31. heinäkuuta 2014

Kanalasta

Ralf II
Huh hellettä. Ensin oli kylmää ja sateista, nyt on kuumaa ja kuivaa. Koko heinäkuu yhtä +28 astetta.
Eläimillä ottaa koville tämä kuumuus. Lampaat makoilevat päivät varjossa, puuskuttavat ja ovat aivan veto pois. Kanit aloittavat spurttailut vasta illan viiletessä. Kalkkunat ja kanat huohottavat nokat auki ja viilentävät itseään siivet avoinna.

Ralf ja kultabrahma Anneli
Kun eläimiä on paljon, on menetyksiltä mahdotonta välttyä. Tällä kertaa oli meidän ihanan Ralf-brahmakukon vuoro. Olimme sukuloimisreissulla, kun kotivahti soitti ikävät uutiset. Ralfilla oli mitä ilmeisimmin jäänyt se valtava kannuskynsi tipulahäkin pinnojen väliin. Olisikohan ottanut pumpun päälle tässä helteessä, kun on yrittänyt itseään siitä irroittaa? Joka tapauksessa siitä kotivahti Ralfin löysi. Oli ollut vaikea homma irrottaa kannus pinnoista.
Harmi juttu, Ralf oli tosi kiltti ja mahtava kukko. Sillä tuli jalkoihin haavat, ja voi miten hienosti se antoi hoitaa itseään. Kun putsasin jalkoja kukko kainalossa, mies varotteli ettei kukko vaan nokkase naamasta. Sitä pelkoa ei ollut. Ralf vain hiljaisesti kurnutteli ja katseli.
Nyt on etsinnässä uusi brahmakukko, vaikea tuntuisi olevan löytää. Kukko saisi mielellään olla jo 1/2 vuotias, ihan pikkutipua en haluaisi. Jättien puoli tarvitsee pikaisesti uuden johtajan.

Hjalmar ja alhorouviansa
Myös toinen pääkukkomme on siirtynyt vihreämmille kauramaille. Komea Hjalmar-alhokukko kuoli vuodenvaihteessa. Se sai jonkin ihmeellisen lenssun, niiskutti, aivasteli, hengitti vaivalloisesti ja kyyhötteli muutaman päivän, kunnes eräänä yönä oli kuollut pois. Pari kanaakin menetettiin samaan tautiin.
Keväällä oli toinen samantyylinen epidemia, silloin lähetin pienen kukkopojanraadon Eviraan tutkittavaksi. Tulokset tulivat viime viikolla. Jos jotain positiivistä, niin ei ollut IB-tautia jota pelkäsin. Eivät löytäneet muutakaan tarttuvaa tautia (mitä pelkäsin aivan tosissani, siihen olisi tyssännyt meidän kanojen myynti).
Mutta vähän hämmentyneeksi jäin. En nimittäin saanut kunnollista selvitystä, mihin ne kuoli. Sydän oli pettänyt, silmissä tulehdus.

Hjalmar, ensimmäinen alhokukkomme, todellinen herrasmies
Menetysten lisäksi on onneksi iloisiakin kuulumisia. Jättivauvat kasvavat kovaa kyytiä, kaikki ovat kunnossa ja voivat hyvin. Jättikochintipuja tuli 6 kpl, on valkoista, mustaa, valkomustaa ja beigeä. Ihania karvajalkoja! Brahmoja kuoriutui 4 kpl. Nämä ovat kultabrahmoja, kaksi kukkoa ja kaksi kanaa. Ihan hyvä.


Jättikochinvauvoja

Emo Alma (alhon ja brahman risteytys) ja jättikochinvauvat


Musti-emo (jättikochinin ja brahman risteytys) ja brahmavauvat


Uusia tulokkaitakin on. Jättikochineille tuli sulhoksi komea 1,5kk ikäinen jättikochinkukko. Kukko sai nimekseen Enska. On vielä niin kovin arka uudessa parvessaan, että pysyttelee orsilla tai pesäkopissa muiden ollessa kanalassa. Kun muut pyyhältävät ulos, Enska hyppää lattialle syömään ja juomaan ja kylpemään.
Olis aina hyvä ottaa uusia tulokkaita vähäintään pari, saisivat toisistaan tukea. Aina siihen ei tietystikään ole mahdollisuutta (kuten nyt).
Enska-penska, jättikohcinkukko