sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Nakuja naisia


Kaikki lampaat ovat vihdoista viimein keritty, ja lampolassa on solakoita nakuja naisia. Pässit pääsivät villoistaan jo kuukausi sitten. Piti jatkaa samaa huumaa uuhien kanssa, mutta niinpä vain aika vierähti luvattoman pitkälle. Lammashan kyllä kasvattaa parissa viikossa lämmittävää alusvillaa, mutta silti olisin kyllä mielelläni saanut nekin kerittyä jo kuukausi sitten.

Viime syksynähän meillä jäi osa lampaista keritsemättä vallan kokonaan. Silloin oli pieni poika tullut juuri taloon, ja yhtäkkiä havahduin tilanteeseen, että kaikkia lampaita ei tosiaankaan ole keritty. Oli jo talvi, ja ilman kylmenivät, joten en sitten kerinyt niitä ollenkaan. Se oli virhe.
Kevään kerinnöissä näillä lampailla oli mielettömän huopunut, huono villa, ei puhettakaan että sitä olisi voinut käyttää käsitöihin. Olin myös huomaavinani, että nämä kerimättä jääneet yksilöt palelivat kunnon pakkasilla, toisin kuin syksyllä kerityt kaverinsa. Olisiko niin, että lammas kasvattaa syksyllä kerinnän jälkeen tiheämpää villaa talvea varten, vähän kuin koira kasvattaa talvikarvan? Eikä se huopunut osin laatoittunut villa kyllä muutenkaan ole mitään parasta lämmittäjää (verrattuna ilmavaan hienoon villaan).
Eli vahingosta viisastuneena en edes ajatellut jättää keritsemättä uuhia. Huolimatta siitä, että kerintä venyi näinkin pitkälle. Täytyy nyt sitten vain toivoa oikein kovasti, ettei tule pakkasia. Ja jos nyt kumminkin tulee, täytyy ottaa se huomioon ruuan määrässä ja laadussa, sekä kuivittamisessa. Upotkoon rouvat kunnon olkikasaan lämpimikseen.
Nyt onkin sitten taas iso läjä villaa käsiteltävänä. Ei liene vapaa-ajan ongelmia tiedossa vieläkään...

Karitsanlihat menivät oikeastaan käsistä. Osa halukkaista taisi jäädä ilmankin. Emme sen kummemmin missään niistä ilmoitelleet, puskaradion kautta lähinnä. Ja heti saimme varauksen pääsiäistä varten kasvamassa olevasta karitsasta (meillä ei ole kuin 5 kpl karitsoja kasvamassa pääsiäistä varten. eka kerta kun kokeilemme sisäkasvatusta, emme olleet varmoja tilojen riittävyydestä, joten emme uskaltaneet astuttaa enempää uuhia).

Taljat vein pojan kanssa Lavialle Rantasen Nahkamuokkaamoon. Lupasivat, että ne ovat valmiit 2-3 kuukauden kuluttua. En malttaisi odottaa! Myyntin laitetaan ne, mitkä raskitaan... Eli ainakin yksi iso aikuisen lampaan harmaa talja pitkällä villalla, muutama karitsan eriasteisen harmaa talja niin ikään pitkällä villalla, ja ehkä yks lyhytvillainen harmaa-musta karitsantalja on tulossa myyntiin.  Hinta pyörii siinä 80-100 euron paikkeilla karitsan taljasta, aikuisen lampaan talja tullee olemaan 120€. Hinta voi elää vielä, riippuu siitä minkälainen lasku tulee muokkaamolta.

Kanat viettävät yhä sulkasatoaan. Kanalaan on jo lisätty valaistusta aika roimastikin, mutta edelleen siellä on vain pari rouvaa, jotka pyöräyttävät munan meidän iloksemme. Toivon kovasti, että tahti siitä alkaa pikkuhiljaa kiihtymään. Vakituiset "muna-asiakkaamme" ovat kärsivällisesti odottaneet pienkanalan maukkaita munia jo kuukausi kaupalla.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Villalankaa myynnissä


Saimme viimein kehräämöltä lähettämämme villat lankoina takaisin.
Nyt on sitten myynnissä ihanaa kainuunharmaksen harmaata villalankaa. On taatusti 100% suomalaista lankaa.

Hintaa langoilla on 80,00€/kg. Yhdessä vyyhdissä on 100-150g, koot vähän vaihtelee.

Parhaiten saat yhteyden laittamalla sähköpostia: jatta ät kolumbus.fi. Soittaakin voi 040-7022570. Puhelin ei aina kulje mukana, joten kannattaa laittaa vaikka viesti, jos en vastaa. Soitan sitten takaisin. Pelkkiin tuntemattomiin numeroihin ilman viestiä en lähde takaisin soittelemaan.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Poikia maailmalle

 

Sunnuntaina lähti arka Kiki-pukkipoika uuteen kotiin. Luulen, että myös Kiki pääsi erittäin hyvään kotiin ja hyviin hoteisiin. Sitä odotti muutama kutturouva tositoimiin.
Tiesin kyllä, että se oli pukkikolmikosta aroin, mutten arvannut, että se niin arka on. En ole kauheasti seurustellut näiden pukkien/pässien kanssa, jotka eivät kotiin jää. Toki olen istuskellut kalliolla niiden kanssa ja vaihtanut kuulumisia, mutten mitenkään ole yrittänyt kaverustua.


Kaksi muuta pukkipoikaa luotti ihmiseen, vähän väisti silittäessä, mutta muuten pyöri ympärillä ja tuli viereen kun istuin kalliolle. Huomasin vasta kun Kiki ja kotiinjäävä Kapu siirrettiin navettaan pois ulkotarhasta, ettei  Kiki luota ihmiseen. Se pakenee eikä anna koskea.
iinpä sitten istuskelin poikien karsinassa ja vaivihkaa rapsuttelin Kikiä ja olin vaan. Olisin toivonut, että se olisi edes vähän kesyyntynyt ennen uuteen kotiin muuttoa, mutta aika arkajalka se on.

Sinällään harmi, ei ole mukava kun uusi eläin talossa on arka ja pelokas. Kauheasti energiaa pitää tuhlata pelkästään luottamuksen voittamiseen. Toivon tosissaan, että Kiki siitä reipastuu ja että siitä tulee mukava ja kiva pukki.


Myös pässipojat lähtivät. Tosin eivät uuteen kotiin, vaan teurastamolle. Minun ihanat ja komeat pässimiehet... Tämä oli eka kerta, kun meiltä lähti teuraaksi porukkaa. Kyllähän se vähän kirpas, ja pitihän sitä muutama kyynelkin poskelle vieräyttää kotiin ajaessani...
Ehkä eniten kumminkin kirpas se, että joukossa oli muutama vanha uuhikin. Luottavainen Liinu, joka oli kuin ihmisen mieli. Meidän vanha matriarkka.

Olihan se kova moraalinen pohdinta, joka piti läpikäydä. Tosiasiahan se on, että eläin vanhenee. Tietyssä pisteessä sen suunta on ainoastaan alaspäin. Se ei muutu nuoreksi eikä terveeksi, eikä asiantunteva apu hätätilanteessa olekaan itsestään selvä asia. Lemmikkieläimen kohdalla tilanne on eri. Sille saat apua vaikka sunnuntaiyönä kello kaksi, jos tarve vaatii.
Ja entä sitten, kun se eläin kuolee. Omalle pihalle et saa haudata, vaan pitää odotella raatoautoa, johon se kuollut elukka nostetaan muiden raatojen sekaan.

Meillä on kerran kuollut ihana pässimies minun syliini. Apua ei ollut saatavilla, eikä meillä ollut mitään, millä pässin lopettais. Aika nopeasti sille lopulta se loppu tuli, mutta todella inhottavaahan se oli. Päätin, ettei ikinä enää. Enkä kestäis, jos siinä olis meidän ihana Liinu-rouva.

Niinpä sitten raskain mielin pakkasin Liinun, Taimin ja kampurajalkaisen Jämän pässikuljetukseen. Ajon lampaat itse pakettiautolla teurastamolle. Matkaa ei ole kuin n. 25 km:ä.

Nyt sitten odotellaan lihoja valmistuvaksi. Myymme itse suoramyyntinä ne muutamat ruhot, osan tietysti jätämme itselle. Myös taljat otamme. Osa lähtee nahkamuokkaamoon, osan muokkaamme itse. Tai opettelemme muokkaamaan.