lauantai 28. maaliskuuta 2015

Nuutti ja Nappi




Niin ne kasvaa Irmelin pikkukilitkin. Pojat on nyt nimetty. Vaaleampi raitanaama ilmoitti nimekseen Nuutti lähes heti synnyttyään. Valkonenä antoi hieman odottaa, mutta tulihan se sieltä. Siitä tuli Nappi.



Nuutti ja Nappi aloittivat ulkoilut jo heti vuorokauden ikäisinä. Kauhean kauas ne eivät uskaltaneet lampolasta lähteä ekana päivänä, mutta toisena päivänä jo mennä viipotettiin kilimäisellä elämänriemulla. Toistaiseksi pojat ovat pysyneet hyvin omalla puolellaan, mutta eiköhän elinpiiri ala pikkuhiljaa laajenemaan...

Nuutti
Näyttäisi siltä, että Nuutista tulee nupo, mutta Napille tulisi sarvet. Ihan kiva olisi yks sarvellinenkin, meillä näitä nupoja on nyt ollut. Vielä en ole yhtään kiliä laittanut julkiseen myyntiin, mutta kovasti olen suunnitellut kuttujen karsinan laajennusmahdollisuutta... Se on selvää, että pukkipojat joutuvat tavalla tai toisella syksyllä lähtemään, mutta Nastan kohtalo on täysin avoin.

Nappi
 Lampaiden puolella ei ole jakaantumisia vielä tapahtunut. Ensimmäinen laskettu aika on Tyynellä (joka voi edelleen paksusti, mutta olosuhteisiin nähden hyvin) heti pääsiäisen jälkeen, sitten Justiinalla. Minä Justiinalle jo juttelin, että jos se saa uuhikaritsan, niin se jää aivan varmasti kotiin. Olishan se sentään Aatun tytär. Jos oikein lottovoitto tulee, jättää Justiina edes yhden tummanharmaavillaisen uuhikaritsan. Ja nyt kun tämän ääneen sanoin, tulee sieltä varmaan kolme vaaleaa pässikaritsaa...

Natiaiset seuraa tarkkaan, kun puuhailen lampolassa.
Se, että laumaan jäisi uuhikaritsoita, merkitsee armotonta pähkäilyä syksyllä. Tuo nykyinen 14 uuhta on aika maksimimäärä. Ehkä yksi lisää vielä menisi, mutta sitten on kyllä paikat ihan täynnä (eikä laajennusmahdollisuutta lampaiden puolella ole. Ellei sitten tee ihan uutta siipeä...). Eli jos lisää tulee, täytyy jonkun lähteä. Ehdottomasti tämän lammastouhun karseimpia puolia. Kun et vaan voi keräillä niitä, mutta yhdestäkään et haluaisi luopua.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Irmelin pikkupukit

Irmeli-äiti pitää hyvää huolta jälkikasvustaan.
Eilen jännättiin. Irmelin laskettu aika oli toissapäivänä. Eilen aamulla näin, että synnytys oli käynnistynyt. Irmelillä oli silmissä erilainen katse, eikä se tullut syömään aamuheiniä, kuin ehkä vähän hampsien. Nakkasin valkoisen Valpuri-vuohen Martan ja Nastan kanssa samaan karsinaan, antaen Irmelille rauhan synnyttää. Irmelin ulko-oven pidin visusti kiinni, mikä vähän näytti Irmeliä harmittavan. Se katseli haikeana ikkunasta, kun muut nauttivat ihanasta auringonpaisteesta ulkotarhassaan.

Irmeli katselee ikkunasta, kun muut pääsivät ulos keväiseen aurinkokylpyyn.
Itselläni oli hyvin huonosti nukuttu yö takana, meille oli yöllä rantautunut pienen miehen ensimmäinen oksennustauti. Touhusin siinä aamutoimet pitäen silmällä niin synnyttävää Irmeliä, kuin oksennustautista poikaakin (poika oli ulkona tosi reipas, ajeli uudella pyörällään ja tonki vähän traktorilla sulanutta hiekkaa).

Veljekset kuin ilv... vuohekset.

Tyyne-lammas näyttäisi hyvin toipuneen karitsointihalvauksestaan. Ruuvasin kaikkiin karsinoihin kalkkiastian, saavat nyt itse käydä hakemassa, jos siltä tuntuu. Eipä tässä ole Tyynenkään laskettuun aikaan kuin reilu pari viikkoa. Olen ymmärtänyt, että kalkin anto saattaisi vauhdittaa poikimista, joten Tyynekin on tarkan tarkkailun alla.

Tästä tuli Nuutti.

Irmelin synnytys eteni pikkuhiljaa ja rauhallisesti. Kävin kurkkimassa sitä 1,5-2 tunnin välein. Iltapäivällä kävin katsomassa sitä 14 aikoihin. Vähän valutteli limaa, ja päkätti pienesti vatsassa oleville kileilleen. En nähnyt ponnistuksia, enkä ajatellut sen synnyttävän ihan heti.
Sitten 16 aikoihin menin seuraavan kerran, ja siellä olikin kaksi ihanaa vastasyntynyttä kiliä karsinassa! Irmeli oli syömässä jälkeisiään, ja osin kuivatut kilit ihmettelivät maailmaa.
Tulokkaat ovat pukkeja. Kävi vähän kuin toivonkin. Nyt Mute-pukki saa laitumelleen kesäksi kavereita. En tiedä, mitä pikkupukeille tapahtuu syksyllä, jos niitä ei saa myytyä. Tai tiedän, mutten raski sanoa, on ne vielä niin ihania pikkujätkiä.

Kurakelit ei pyöräilyä hidasta.

Laitetaan pitkästä aikaa yks virstanpylväs. Poika sai uuden pyörän. 16 tuumaisen Cresentin. Kateltiin poikaa, kun se sytkytteli hurjaa kyytiä 12 tuumaisellaan, ja todettiin, että on aika ostaa isompi pyörä. Ihan älytöntä, miten tämä aika vierähtää! Ja ihan älytöntä, miten lujaa tuommosella 16 tuumasella pääseekään.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Karitsointihalvaus


No niin. Nyt sekin on sitten koettu. Nimittäin karitsointihalvaus.
Aamulla huomasin, että ruskealla suomenlampaalla Tyynellä ei ole kaikki kunnossa. Se söi normaalisti heinää, mutta väkirehujen aikana se teki jotain täysin ei-tyypillistä Tyyneä. Se jätti väkirehuastiaan kolme kauranjyvää. Näin heti sen ilmeestä, että nyt on jokin vinossa, kun se nosti päänsä väkirehukiposta. Alleviivatakseen tätä huomiota Tyyne käveli lampolan seinustalle, ja asettautui makuulle. Huolimatta siitä, että kaikki muut vetelivät vielä heinää. Ja huolimatta siitä, että sielä väkirehukipossa oli ne kolme kauranjyvää jäljellä.

Tyyne huutaa. Ylläri.

Kuumeinen pohtiminen, että mikä sillä on. Karitsointihalvaus? Raskausmyrkytys? Ihan vain vetämätön olo, kun maha on jo suuri ja poikiminen alle 3 viikon päästä? Hain apua Greta Stenbergin lammaskirjasta. Se vähän tuki tuota viimeistä vaihtoehtoa, ihan vain jalaton mutta muuten ok.
Puolenpäivän jälkeen tajusin, ettei siitä olekaan kysymys. Tyyne hengitti vähän vinkuen ja krohisten, ja minä ymmärsin mitata kuumeen. 37,7. Alilämpö. Karitsointihalvaus.

Soitin eläinlääkärille, että mitä tehään, tulenko hakemaan kalkkia. Tulen.
Karitsointihalvaus johtuu kalsiumepätasapainosta. Iskee yleensä jo useamman kerran poikineisiin, isoja vuonueita tekeviin, hyvämaitoisiin emiin. Näitä kaikkia on meidän Tyyne. Hoitona on joko ihonalle piikitettävä kalkki, tai pidemmälle menneissä tapauksissa suoraan suoneen. Hoitamattomana eläin halvaantuu ja kuolee.
Me saatiin 60ml ruisku, hervottoman isoja piikkejä ja 500ml Parevet Vet- kalkkiliuosta, jota ruuttasin 200ml Tyynen ihon alle.

Muutaman tunnin kuluttua kalkin annosta Tyyne seisoi lampolassa, ja sanoi "mmääää". Silmät oli kirkkaat ja eloisat. Söi iltaheinät, mutta ronkeloi väkirehuissa, koska olin laittanut sinne sekaan pötsiä tukevaa jauhetta.
Annoin sille illalla vielä 20 ml kalkkiliuosta, ja ajattelin antaa huomena samanmoiset tujaukset.



Istuskelin Tyynen kanssa lampolassa pitkän aikaa, kun heinät oli syöty. Rapsuttelin ja juttelin. Tyyne on meidän kolmas uuhi, minun taistelutoveri. Sai nimensä, kun oli automatkalla niin cool, tyyni. Olis pitänyt antaa sen nimeksi Huuto. Tai Ääni. Kova Ääni. Tyyne on röyhkeä, itsepäinen, äärettömän ahne. Mutta myös viisas, herkkä ja minun ehdoton lemppari.
Sen maha on valtavan iso, ja Tyynellä on selkeästi huono olla mahansa kanssa. Voi että kun kaikki menis taas hyvin.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Joiku poropaimennustaipumustestissä

Kuva: Kati Liiri

Joiku-poika käväs sitten tosiaan poropaimennustaipumustestissä Pellon Saajomannussa. Testi hyväksyttiin, pojan todettiin olevan poropaimennustaipuvainen. Tuomareina toimivat Minna Mäntyranta-Mustonen ja Keijo Pirttijärvi.
Olin oikein ylpeä puikkonokastani, joka pääsi paimentamaan poroja elämänsä ensimmäistä kertaa.

Vähän olin huolissani ennen testiä, että mitäköhän mahtaa tapahtua. Joikuhan on ollut mulla lampaiden mukana, saanut toteuttaa paimennusviettiään aika omatoimisesti, minä kun en ole sitä osannut juurikaan opettaa. Pelkäsin etukäteen, että olen pilannut koiran osaamattomuudellani. Joiku on herkkä poika, se muistaa pitkään tilanteet. Jos olen joutunut sille ärähtämään, menee se tietysti epävarmaksi, kun ei tiedä mitä siltä halutaan. Omia jo tehtyjä mokiani siis pelkäsin. Senhän toki tiesin, ettei koirassa itsessään mitään vikaa ole... 

Kuva Mirva Mattila

Hassu kuva. Joikulla meinas jäädä haukku päälle, komennan sitä olemaan hiljaa. Kuva Mirva Mattila

Meidän täytyi lähteä melkein heti suorituksemme jälkeen, joten en ehtinyt saamaan arvostelulappua. Lappu tuli tänään postissa.


SOVELTUVUUSOSIO:
Koira kohtaa tuomarin, tarkastetaan koiran soveltuvuus paimennustestiin

1. Koiran hallittavuus ja asenne:
Hallinnassa, levoton

2. Sosiaalisuus ihmistä kohtaan:
Hieman pidättyväinen, ystävällinen

3. Fyysinen soveltuvuus:
Terve, soveltuva ("Ei ole mithän ylimäärästä tuossa koirassa" :) )

PAIMENNUSTAIPUMUSOSIO:
Ohjaaja ja koira siirtyvät tuomarin ohjeistuksella aitaukseen (koira liinassa), testataan paimennustaipumukset poroilla.

1. Kiinnostus parttioon:
Kiinnostunut, riehakas, hieman epäröivä

2. Hallittavuus, kontakti ohjaajaan:
Hallinnassa, valpas

3. Asenne, olemus:
Tasapainoinen, valpas, rauhallinen, aktiivinen

PAIMENNUSTYYLI
Tarkastellaan koiran pyrkimyksiä vaikuttaa parttion liikkumiseen
(vaihtoehtoina 1. sopivasti, 2. vähän, 3. ei lainkaan)

Sopeuttaa voimankäyttöä parttiota kohtaan:
1. Sopivasti

Pyrkii pitämään parttiota koossa:
1. Sopivasti

Työskentelee liikkumalla:
1. Sopivasti

Seuraavien vaihtoehdot 1. Paljon, 2. Sopivasti, 3. Vähän, 4. Ei lainkaan
Haukkuu:
1. Paljon

Keskittyy tarkkailemaan parttiota:
2. Sopivasti

Tuomarien kommentit:
Ikäisekseen pentumainen suhtautuminen poroihin alussa. Vahva paimenvietti, lähti kiertämään. Haki ja kokeili keinoja hallita poroja. Hyvät taipumukset kokemattomalla koiralla.
(suullisesta palautteesta muistan vielä, että laumanlukutaitoa kehuttiin)

Eli suhteellisen turhaa oli pelkoni. Hienosti se meni. Koira oli vähän epävarma, johtuen siitä ettei se saanut minulta juurikaan tukea. Minä jännitän näitä kaikenmaailman testejä ja kokeita, en tiedä paljonko saan osallistua ja paljonko en. En siis mennyt koirani tueksi sen joutuessa kiperiin paikkoihin.
Kyllähän se niistä yksinkin selviytyi, hauskasti rauhoitteli poroja pentumaisilla elkeillä. Heilutteli häntää ja koko pyllyä.

Valkoinen poro testasi testattavia. Joiku rauhoitti sitä heiluttamalla pentumaisesti häntää. Aika lähelle päästi poron. Kuva Kati Liiri

Neljä vastaan yks... Kuva Kati Liiri

Kuvat Kati Liiri

Palaute kuunnellaan tarkkaavaisesti... Kuva Kati Liiri
Jännittämisen vuoksi varmaan jä huomioimatta paljon asioita. Mies oli ottavinaan suorituksen videolle, mutta jokin meni mönkään, eikä nauhalle tallentunut mitään. Olis ollut mielenkiintoista katsella tapahtumaa kaikessa rauhassa omalla sohvalla. Kerrata, että mitä sielä aidassa oikein tapahtuikaan.

Pientä pyrytystä testissä. Kuva Mirva Mattila
Tapahtuma oli tosi mielenkiintoinen. Toivottavasti päästään ens vuonnakin. Olishan se kiva, jos osais opettaa Joikua käyttämään alkukantaisia viettejään. Ehkäpä päästäis paimennusleirille tulevana kesänä?

Testi ohi. "Hyvä poika, Joiku" Kuva Mirva Mattila

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Mukulat kasvaa


Terveisiä kummitädille! :D Nasta se vain kasvaa ja kasvaa. Riiviöiässä ollaan, kaikki paikat tongitaan ja tutkitaan. Joka paikkaan pitää päästä ja ittensä ängetä. Mutta suht fiksukin se on. Parista kerrasta oppi, että pässien puolelle ei kannata vahingossa joutua, sieltä ei meinaa löytää pois. Pari kertaa sen nostin emonsa luo viereiseen karsinaan, eikä sen jälkeen ole sinne mennyt. Tai jos onkin, on löytänyt tiensä ulos.


Pupulassakin alkaa olemaan vilinää. Penikat on tulleet pesästä ulos. Alla erityishuono kuva keltaisesta (tai kanelisa) poikasesta, kun se viuhahti pesän ulkopuolella. Tongin vähän pesää, ja siellä näyttäisi olevan yksi musta, tämä keltainen, ilmeisesti harmaa ja oletettavasti madagaskar/isabella. Olin aiemmin pentuja tutkiessani katsovinani, että siellä olisi ollut ruskeakin, mutta ei ole enää? Joko katsoin väärin, tai sitten sille on tapahtunut jotain.


Nämä penikat ovat ruskean Nastin. Nastin sisko Pella on myös astutettu. Pari viikkoa vielä, ja sitten olisi sen laskettu aika. Varmaan kevään edetessä astutan vielä yhden naaraan, viimekeväisen harmaan poikasen. Ehkäpä kesällä/loppuksesällä astutan vielä lisää. Pakko sanoa, että se kaninliha oli erinomaisen hyvää...!