Karitsointihalvaus

No niin. Nyt sekin on sitten koettu. Nimittäin karitsointihalvaus.
Aamulla huomasin, että ruskealla suomenlampaalla Tyynellä ei ole kaikki kunnossa. Se söi normaalisti heinää, mutta väkirehujen aikana se teki jotain täysin ei-tyypillistä Tyyneä. Se jätti väkirehuastiaan kolme kauranjyvää. Näin heti sen ilmeestä, että nyt on jokin vinossa, kun se nosti päänsä väkirehukiposta. Alleviivatakseen tätä huomiota Tyyne käveli lampolan seinustalle, ja asettautui makuulle. Huolimatta siitä, että kaikki muut vetelivät vielä heinää. Ja huolimatta siitä, että sielä väkirehukipossa oli ne kolme kauranjyvää jäljellä.

Tyyne huutaa. Ylläri.

Kuumeinen pohtiminen, että mikä sillä on. Karitsointihalvaus? Raskausmyrkytys? Ihan vain vetämätön olo, kun maha on jo suuri ja poikiminen alle 3 viikon päästä? Hain apua Greta Stenbergin lammaskirjasta. Se vähän tuki tuota viimeistä vaihtoehtoa, ihan vain jalaton mutta muuten ok.
Puolenpäivän jälkeen tajusin, ettei siitä olekaan kysymys. Tyyne hengitti vähän vinkuen ja krohisten, ja minä ymmärsin mitata kuumeen. 37,7. Alilämpö. Karitsointihalvaus.

Soitin eläinlääkärille, että mitä tehään, tulenko hakemaan kalkkia. Tulen.
Karitsointihalvaus johtuu kalsiumepätasapainosta. Iskee yleensä jo useamman kerran poikineisiin, isoja vuonueita tekeviin, hyvämaitoisiin emiin. Näitä kaikkia on meidän Tyyne. Hoitona on joko ihonalle piikitettävä kalkki, tai pidemmälle menneissä tapauksissa suoraan suoneen. Hoitamattomana eläin halvaantuu ja kuolee.
Me saatiin 60ml ruisku, hervottoman isoja piikkejä ja 500ml Parevet Vet- kalkkiliuosta, jota ruuttasin 200ml Tyynen ihon alle.

Muutaman tunnin kuluttua kalkin annosta Tyyne seisoi lampolassa, ja sanoi "mmääää". Silmät oli kirkkaat ja eloisat. Söi iltaheinät, mutta ronkeloi väkirehuissa, koska olin laittanut sinne sekaan pötsiä tukevaa jauhetta.
Annoin sille illalla vielä 20 ml kalkkiliuosta, ja ajattelin antaa huomena samanmoiset tujaukset.

Istuskelin Tyynen kanssa lampolassa pitkän aikaa, kun heinät oli syöty. Rapsuttelin ja juttelin. Tyyne on meidän kolmas uuhi, minun taistelutoveri. Sai nimensä, kun oli automatkalla niin cool, tyyni. Olis pitänyt antaa sen nimeksi Huuto. Tai Ääni. Kova Ääni. Tyyne on röyhkeä, itsepäinen, äärettömän ahne. Mutta myös viisas, herkkä ja minun ehdoton lemppari.
Sen maha on valtavan iso, ja Tyynellä on selkeästi huono olla mahansa kanssa. Voi että kun kaikki menis taas hyvin.