torstai 30. toukokuuta 2013

Pontus 22.9.2002-27.5.2013


Jouduimme saattamaan uskollisen ystävämme ajasta ikuisuuteen viime maanantaina.
Ärhäkkä luusyöpä sai otteen maailman parhaasta vahtikoirasta.
Ikävä tätä suurisydämistä herrasmiestä on suuri, vaikkakin tieto tuskattomasta olemisesta helpottaa.

Nuku hyvin Pontus, emme koskaan unohda sinua.


Pontus on nyt rakkaan "isoveljensä" luona...


...sekä tapaa pitkästä aikaa siskonsa Pipsan.


perjantai 24. toukokuuta 2013

Laidunelämää


Laitumilla on oltu nyt viikko. Ensimmäinen lohko syötiin tyhjiin alle viikossa. Toivottavasti laidun kestää tämän hetkellisen ylipaineen. Pianhan sitä saa alkaa luovuttelemaan ensimmäisiä karitsoita uusiin koteihin.

Lassi, joka lähtee veljiensä kanssa Orivedelle kesätöihin.

Jumi ja poikansa Lemmy. Lemmy lähtee kolmen muun pässipojan kans Kangasalle kesäksi, syksyllä sitä odottaa niin monen muun pikkupässin kohtalo.

Justiinan Lasse ja pikkuinen Late. Hienosti on pienikin kasvanut ja voimistunut.

Kesätyttö Kumma.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Hiljainen lampola

Ami-pässi toivottaa kaikille rehevää kesää!

Nyt on lampola tyhjä ja hiljainen, lampaat lähti eilen laitumille. On ollut aivan ihanan lämpimiä kevätpäiviä, jotka tuntuvat jo ihan kesältä. Yöt ovat kumminkin vielä viileitä, alle 10 asteessa.
Saimme laajennettua uuhien laidunta äitienpäiväviikonloppuna, pässien laidun tarkistettiin eilen. Vielä pitää vähän puljata pässien puolella, täytyy laajentaa laidunta enemmän metsän puolelle, saa pässykätkin paremmin suojaa.
Pässykät ilta-auringossa laitumella.

Ensimmäiset laidunyöt ovat aina jonkinlainen stressi, ainakin lampaanpitäjälle ja vissiin vähän lampaillekin. Lampuri kuuntelee yön hiljaisuutta korvat soikeina, miettii mitenköhän ne siellä pärjää, paleleekohan niitä, ei kai vaan mikään koira pääse niitä kiusaamaan ja ajattamaan... Lampaat ovat riemuissaan laitumelle pääsystä, mutta illan tullen ne jonottavat portilla kuin sanoen "no niin, johan täällä on oltu, tules viemään meidät yöksi kotiin...".

Pian sitä kumminkin tottuu. Lampuri leppoisiin aamuihin, kun ei tarvitse kantaa selkä vääränä ruokaa ja kuivikkeita, ja lampaat ihanaan vapauteen. On mahtava katsoa, kun lampaat makoilevat auringonpaisteessa silmät ummessa märehtien. Yhtäkkiä joku nousee ja vähän villiintyy, ja samassa onkin koko lauma jalkeilla ja tekee hurjia loikkia ja pukitteluja, pompahtelee tasajalkaa menemään. Niin karitsat kuin aikuisetkin, kaikki ovat kuin mitäkin tytönhupakoita.

Pikkuinen Lilian äitinsä ja isänsä kanssa laitumella.

Vuohetkin pääsivät laitumille. Tosin tämä sakki kiikutettiin yöksi sisälle. Vuohilla varsinkin on kauhea kaipuu omaan turvalliseen kotiin yöksi. Joka kevät sama episodi, illan tullen vuohet partioivat levottomina portilla, huutelevat ja varsinkin Valpuri kiljuu kimeästi. "Etkö sinä kuule, tule tänne heti ja vie meidät sisälle!!!"
En ehtinyt laittaa niiden kesämökkiä kuntoon eilen, joten ajattelin että jätän sarvipäät ulos yöksi vasta sitten, kun mökkikin on taas kesäkunnossa.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Uudet tulokkaat


Kurkiniemessä on uusia tulokkaita. Oikein uusi lajikin. Nimittäin viikko sitten laumaan liittyi pari angorakania. Kanit ovat ruskeita sisaruksia, parin kuun ikäisiä, Niittymäen Anastasia ja Annabella. Nimet lyhenivät käytössä Nastiksi ja Bellaksi. 


Kaneista toinen, Nasti, on suht seurallinen. Se tulee aina katsomaan, mitä tulijalla on mukanaan. Bella taas on vähän arempi, usein se suihkaiseekin pesäkoppiinsa nanosekunnissa, kun ääntä kuulee. Tosin onpa pientä edistystäkin havaittavissa, varsinkin kun lahjoo omenapuunoksilla.


Angorakanit tulivat Kurkiniemeen villan- ja lihantuottajiksi. Kauan aikaa on kytenyt ajatus lihakaneista, mutta jonkin siinä vähän tökki. Kunnes. Niin, kunnes näin angorakaneja Niittymäessä.  Jokin loksahti paikoilleen.
Pääasiassa kanit ovat villantuotannossa, mutta ylimääräiset poikaset, joita ei saa eloon myytyä, päätyvät pakkaseen. Näin varmistetaan taas onnellista ja eettisesti oikein kasvatettua lihaa.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Karitsapähkäilyjä


Tänä vuonna meni karitsoiden myynti yllättävänkin kivuttomasti. Meiltä oli tosiaan etukäteen varattu 6 kainuunharmasuuhta. Siinä kun pässipoikia alkoi syntymään kuin sieniä sateella, alkoi vähän hirvittämään. Mihin niiden kaikkien kanssa joutuisimme?

Vaan kaikki meni oikeastaan tosi hyvin. Harmasuuhia syntyi tasan se 6 kpl, pässejä enemmän.
Yksi pässipoika varattiin heti kun se syntyi, neljä vähän myöhemmin. Meille itselle jää lihaksi kasvatettavaksi ihan kiva määrä pässejä. Tuumin aluksi, että pikkulaidun ei kasvata niin montaa koko kesää. Mutta ei huolta, meiltä lähtee kolme pässiä maisemanhoitohommiin kesäksi.
Eli kaikki menikin yhtäkkiä tosi hyvin.


Pikkupässien joukossa on muutama tosi komea ja raamikas. Näitä ajattelin käyttää syksyllä vielä siitokseen ennen kuin pojat matkaavat teurastamolle. Ihana, tumman punaisenruskean villan omaava suomenlammas Lassi saa astua viime keväisen ruskean suomenlammasuuhen Liinan.
Harmaksissa mulla on kai kaksi vaihtoehtoa, joko rauhallinen, iso Lennartti tai ihanan kikkaraisen villan omaava Loimu.
Täytyy tutkailla sukutauluja ja suunnitella. Syksyllä on tarkoitus astuttaa ainakin 9 uuhta, ellei enemmänkin. Mielelläni annan kumminkin lepovuoden uuhille, jotka ovat synnyttäneet useampana vuonna peräkkäin.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kuoriutumisia


Alhot hautoo taas...! Tällä kertaa kaikki on mennyt tosi hyvin. Siirsin ensimmäisen emon tänään poikastensa kanssa upouuteen tipulaan. Saavat olla tipulassa keskenään siihen asti, että seuraavat alkaa kuoriutua.

Sekaparvessakin on hautomiskuumetta vankasti ilmassa. Laitoin yhdelle innokkaalle munat alle. Yritin valita kaikista isoimpia munia, toivoen että edes toinen vanhemmista on brahma. Näistä kuoriutuvat kukkotiput saavat jäädä kotiin kasvamaan. Pojat saa elää mukavan elämän juosten pitkin pihamaata, ja syksyllä ne laitetaan sitten pakkaseen.


Tämän kevään ensimmäiset tiput ovat jo isoja poikia.