Vuoden viimeinen päivä

Ihana Marjatta kainuunharmas, kaunis ja viisas.

Vuoden viimeinen päivä. Mittarissa  -0,5. Maa hienoisessa kuurassa, pikkulätäköt pihassa jäässä. Lintulaudoilla käy kova kuhina, perus sini- ja talitiaisia, yllätysvieraita ei ole käynyt. Käpytikka toisinaan piipahtaa, mutta kauan kaipaamiani punatulkkuja ei ole loppusyksyn jälkeen näkynyt. Missä lie naapurissa paremmat eväät?

Äiti ja tytär, Justiina harmas ja Nelli, keväällinen karitsa. Nellin isä on meidän edesmennyt Aatu-pässi.

Vuoden viimeinen päivitys ansaitsee kunnon lammaspläjäyksen. Kuvat on otettu muutama päivä sitten kun maa jäätyi. Lampaat, meidän hienohelmat ainakaan, ei tykkää mennä kovin mutaisessa maassa. Ne ovatkin lähinnä pötktelleet lampolassa tämän loppusyksyn ja alkutalven, kun on ollut niin märkää ja kuraista.
Nyt oli juhlaa, kun maa jäätyi. Kannoin lampaille alkutalven tykkylumen tiputtamia männynoksia, joita ne mielellään kaluavat. Talvitarhassa on myös samaisen tykkylumen jäljiltä muutama katkennun koivunlatvus, joista lampaat oli tosi tohkeissaan, söivät silmuja ja repivät kaarnaa.

 

Justiinan mummi Iina, ainoa ruskea kainuunharmasuuhemme. Toinen meidän ensimmäisistä uuhistamme.

Uuhia on astutettu kahdeksan kappaletta, niin suomenlampaita kuin harmaksiakin. On jännä nähdä, mitä pikkupässit on saaneet aikaseksi. Molemmat astujapässit on viimekeväisiä poikia.  Toiveissa on saada ainakin ruskealle kainuunharmasuuhelle Iinalle ruskeita harmaksia. Isä Niittymäen Jalohan on myös ruskea kainuunharmas, T-linjaa. Jalolla on sarvet, toinen sarvi on katkennut kesällä, mutta toinen on oikein komea sarvenalku. Saa nähdä, onko pysyvä.
Suomenlampaita oli astumassa ruskea pässi Topi. Topi on linjaa 14. Topihan on se pässi, joka haettiin kesällä Ahvenanmaalta.

Irja, tuli Iinan kanssa samaan aikaan, laumamme johtajatar.

Mäyräpyllyt.

Musta mäyrä Mesi 1,5v, toivottavasti kantava, ensimmäistä kertaa.

 

Ruskea Tyyne, minun taistelutoveri ja viisas matriarkka, tyttärensä musta Jumi sekä ruskea Liina.

Tältähän ne useimmat kuvat näyttää, kyykistyn kuvaa ottaekseni, niin eiköhän ole jonkun turpa lähikuvassa.

Ulkoilut ulkoiltu taas tälle kertaa, tie käy lampolan pahnoille märehtimään.

Paimenpojat kyttää toiveikkaana, josko näkyisi naapurin ihanaa lapinkoirtyttöä, jolla on juoksut.

Rauhallista uutta vuotta kaikille lukijoille! Ja kaikkea hyvää, ihanaa ja mukavaa vuoteen 2016!

Astumiset astuttu

Ihana Ami-pässi (50% kainuunharmas-50% jaalanlammas) ja suomenlammas Topi, linjaa 14

Jihuu, yhtäkkiä se on ohi! Nimittäin astutuskausi. Alunperin uuhet piti olla astutettuina jo lokakuussa, vaan toisin kävi. Melkein jo tuli stressi, kun tajusin miten aika vaan kiitää ja kiitää, eikä mulla ole kuin pari uuhta astutettuna. Olis kiva, jos uuhet karitsois maaliskuussa. Siinä ehtis emot opettaa laiduntamisen alkeet ennen vierotusta (uuhilla on pikkuinen niitty kevättä varten, jossa saavat totutella vihreälle ennen laitumelle laskua). Vierotuksen saisi hoidettua lampolassa, ja uuhet saisi laitettua rauhassa umpeen ennen kuin pääsevät varsinaiselle laitumelle.

 

Niittymäen Jalo-kainuunharmas, linjaa T. Lutuinen pässi, jolla on hauraat sarvet.

Laitoin pässit kuun alussa uuhien viereiseen karsinaan, saivat olla siinä aina muutaman päivän kerrallaan. Ajatuksena oli synkronoida kiimoja. Vaan kummastipa ei kiimoja kuulunut.  Pelästyin jo tosissani, että viime kesänä laitumella yks viriili pikkupässi on saanut tulosta aikaiseksi. Yllätin sen astumasta Justiina-uuhta pienen pässin tarmokkuudella. Pikkupässin emä on kainuunharmas ja isä suomenlammas jossa oli ripaus texeliä. Aivan tosi ärsyttävä ajatus, että se olisi ehtinyt laittaa uuhet tiineiksi.

Ami ja vasemmassa alanurkassa Jalo. Mute-pukki Amin takana.

Mutta kyllähän niitä kiimojakin alkoi sitten tulemaan. Ihan hallitusti ei astutukset kuitenkaan yllättäen sujuneet... Topi Topiassoni pääsi astumaan Tyyne-uuhen, jota ei ollut alunperin tarkoitus astuttaa. Kiva yllätys työaamuna, kun kaikki on lähes minuuttiaikataululla, pässi uuhien seassa... Onneksi kiimassa ei ollut silloin muita kuin tuo Tyyne, eli sinänsä onni onnettomuudessa, molemmat on suomenlampaita.
Sain astutettua parin päivän sisällä kuusi uuhta, eli yhteensä kahdeksan uuhta on astutettuna (ja pässi viereisessä karsinassa oli toimiva ajatus, kiimat synkronoitui). Vielä kun kainuunharmas Marjatta tulee kiimaan, kuskaan sen Ami-pässille, ja sitten on astumiset astuttu. Tuosta Ami-Marjatta yhdistelmästä jää kotiin karitsa. Melkeinpä ihan sama tuleeko pässejä vai uuhia, Amilta on jäätävä jälkeläinen tiluksille.

Pässien mielipaikka, ison petäjän tyvessä.

Maanantaina lähtee pikkupässit teurastamolle. Ei niitä ole kuin kolme kappaletta. Oli vähän vaikeaa saada niille teurastusaikaa. Ilmeisesti lampurit on lisääntyneet ihan räjähdysmäisesti. Tarkoitus oli laittaa muutama uuhikin poistoon, mutta niille ei (onneksi...) löytynyt aikaa. Ihan kauheaa yrittää miettiä, kuka lähtee ja miksi. Tavallaan helpotus, kun ei aikaa löytynyt. Toisaalta taas, hyvä olisi tuota laumaa pikkusen pienentää.
Ehkäpä ensi vuoden puolella löytyisi teurastamolta muutaman uuhen mentävä rako.

Ruskea kainuunharmas uuhi Laurilan India elikkä Iina.

Minun piti laittaa pois tuo ruskea kainuunharmas uuhi Iina. Iina on tosi kaunis ja älykäs uuhi. Paha vain, että se on tosi epäileväinen, syystä tai toisesta se ei luota minuun. Kesällä se keräs laitumella kahden uuhen porukan, joille se kertoi että minua pitää väistää ja kauas. Ärsytti, kun oikeasti kesyt ja rapsutuksenkipeät uuhet pinkoi pakoon Iinan ohjaamina aina, kun minä menin laitumelle. Niillä oli sama epäluuloinen katse, kuin Iinalla. Vähänkään jos yritin lähestyä, niin uuhet hävis kuin se pieru saharaan. Sitten sykyllä lampolassa nämä Iinan uuhet tulee heti ekana luo, ja vaatii rapsutuksia...
Tein päätöksen, että Iina lähtee. No. Sen päätöksen jälkeen Iina on ollut ihan eri lammas. Iinan paikka ruokintapöydällä on ihan karsinan oven vieressä. Olen sitä joskus ohimennen rapsuttanut pyllynpäältä. Lienee turha sanoa, että Iina on singahtanut lampolan perälle kuin leppäkeihäs, jos vähänkään olen koskenut. Vaan eipä singaha enää. Sitä saa rapsuttaa ja paijailla sielunsa kyyllyydestä, ja ainoa mitä Iina tekee, on että se niiaa ja syvään (tarkottaa että lammas tykkää, kun se koukistaa takajalkojaan rapsutettaessa).
Että luovu siitä nyt sitten. En luovu. Se sai heilastella ruskean kainuunharmaspässi Jalon kans, eli keväällä saadaan toivottavasti ruskeita kainuunharmaskaritsoita.

Äidit ja tyttäret. Oikealla ruskea sl, valkonenäinen Kumma vierellään ruskea mäyrä Miia. Miian takana musta mäyrä Jännä vierellään tyttärensä musta mäytä Mesi.

Uusi arki

Voi kun aika kiitää.
Elämä meni vähän uusiksi, kun sain yhtäkkiä töitä tilan ulkopuolelta. Olen ollut sen melkein 5 vuotta kotona kotiäitinä. Nyt tuli eteen työ, jota oli pakko lähteä kokeilemaan. Täysin oman aiemman ammatillisen suuntautumiseni ulkopuolelta. Homma, joka on ollut ajatuksissani jo kauan. Halu kokeilla, ottaa selvää onko minusta siihen.

Yhtäkkisen työelämään päätymisen johdosta mulla oli kerinnät myöhässä, astutukset myöhässä, kanojen pehkujen laitto meinas myöhästyä... Pihan talvisiivous edelleen tekemättä.  Mutta pikkuhiljaa lampaat ovat kuitenkin päässeet villoistaan ja muutama uuhikin on jo astutettu. Lokakuu meni kyllä aivan totaalisen hujauksessa ohi. Oli niin ajatuksisa, että viimeistään lokakuun lopussa on kaikki kahdeksan uuhta astutettu. No, ei ollut.

Uskollinen ystävä odottaa.

Onneksi ehdittiin nauttia aivan uskomattoman ihanista syyspäivistä. Käytiin paljon metsälenkeillä ja pari kertaa laavulla makkaraa paistamassa.  Pohjoisessakin poikettiin pikaisesti ennen minun töiden alkua. Tuskin tulee ehdittyä sinne enää tämän vuoden puolella. Runne-porokoira otti stressiä pakulla matkaamisesta. Ihan tuli mieleen Spurtti-vainaa, kun Runne niin pelkäs pakun ääniä ja kolinoita. Raukka jännitti koko matkan, mennen tullen.

Kalkkunat kohtas päivänsä, kuten myös pikkupuput. Pässipojat lähtee viimeiselle matkalleen ens viikolla. Uuhia piti vähentää peräti neljä (4 !!) kappaletta, mutta yhtään ei ole vielä vähentyneet... Ei niitä vain yksinkertaisesti raski laittaa pois, meidän vanhoja, ihania uuhia.
Olen muutaman kerran aloittanut tekemään niistä myynti-ilmoitusta, mutta sitten kuitenkin jättänyt tekemättä. Vaikea niitä on myydä uuteen kotiin. Uuhia, jotka on olleet meidän laumassa karitsasta saakka. Sitten pitäisi vielä vanhoilla päivillään muuttaa uuteen laumaan, hakea paikkansa siellä, totuttautua uusiin ihmisiin, lampolaan, tapoihin...
Äh.
Katsotaan nyt tämä talvi vielä näin, ja mietitän keväällä asiaa uudelleen.

Pirhana kun on laitettu lyhyt hihna koiranpoikaselle... Laavulla makkaranpaistossa piti laittaa koirat hetkeksi vähän kauemmas.

Tähän loppuun haluan laittaa meidän 4-vuotiaan valokuvataiteilijan valikoituja otoksia meidän kodista. Taiteilija itse on ollut 3 v näitä kuvatessaan...

Karitsapähkäilyjä

Tänä vuonna meni karitsoiden myynti yllättävänkin kivuttomasti. Meiltä oli tosiaan etukäteen varattu 6 kainuunharmasuuhta. Siinä kun pässipoikia alkoi syntymään kuin sieniä sateella, alkoi vähän hirvittämään. Mihin niiden kaikkien kanssa joutuisimme?

Vaan kaikki meni oikeastaan tosi hyvin. Harmasuuhia syntyi tasan se 6 kpl, pässejä enemmän.
Yksi pässipoika varattiin heti kun se syntyi, neljä vähän myöhemmin. Meille itselle jää lihaksi kasvatettavaksi ihan kiva määrä pässejä. Tuumin aluksi, että pikkulaidun ei kasvata niin montaa koko kesää. Mutta ei huolta, meiltä lähtee kolme pässiä maisemanhoitohommiin kesäksi.
Eli kaikki menikin yhtäkkiä tosi hyvin.

Pikkupässien joukossa on muutama tosi komea ja raamikas. Näitä ajattelin käyttää syksyllä vielä siitokseen ennen kuin pojat matkaavat teurastamolle. Ihana, tumman punaisenruskean villan omaava suomenlammas Lassi saa astua viime keväisen ruskean suomenlammasuuhen Liinan.
Harmaksissa mulla on kai kaksi vaihtoehtoa, joko rauhallinen, iso Lennartti tai ihanan kikkaraisen villan omaava Loimu.
Täytyy tutkailla sukutauluja ja suunnitella. Syksyllä on tarkoitus astuttaa ainakin 9 uuhta, ellei enemmänkin. Mielelläni annan kumminkin lepovuoden uuhille, jotka ovat synnyttäneet useampana vuonna peräkkäin.

Aatun tyttöystävät lähtivät

Meidän Aatu-pässi sai lemmenlomalle pari ihanaa kainuunharmastyttöä. Tytöt ovat Särkänniemen Lasten Eläintarhasta. Tytöt olivat reilun kolme viikkoa Aatun kanssa samassa karsinassa. Toinen oli kiimassa heti meille saavuttuaan, joten karitsoita on mitä varmimmin luvassa. 

Eli ensi keväänä jos menette Särkänniemen Lasten Eläintarhaan ja siellä on karitsoita kirmaamassa, niin meidän Aatun lapsiahan siellä loikkii.

Tässä salskea nuorimies matkalla pässilään. Pässilässä sitä odotti kova kuulustelu. Ami-johtajapässi haisteli kurnuttaen Aatun läpikotaisin. "Missä sitä ollaan oltu, ja kenen kanssa? Ja kenen luvalla?!" se näytti kysyvän. Pässit pyörivät toisensa ympäri hurjaa kyytiä, ihan itseäkin alkoi jo huimaamaan sen katselu.
Mutta onneksi Aatu selvisi vain suht tiukalla kuulustelulla, pelkäsin että tulossa olisi paljon pahempaa sen oltua riiuureissulla johon johtajapässillä ei ollut asiaa.

Sinänsä harmi, ettei Ami päässyt tänä vuonna astumaan yhtään uuhta. Ihan tosissani mietin, että keväällä kun astutetaan muutama uuhi, saisi Ami edes yhden morsiamen. Pääsiäispöytäänhän syntyvät karitsat lähinnä tulevat, joten ei kai se haittaa, jos joukossa ei ihan puhtaita harmaslapsia olekaan.

Kurkiniemen uusimmat asukkaat

Mustavoittoinen kana, peruspunainen kana, harmaavoittoinen kana sekä komea harmaa kukkopoika.

Olemme saaneet alhoparveemme täydennystä. Siitosmunista kuoriutui kolme kanaa ja viisi kukkoa. Kanat jäivät tietysti kotiin, ja kukoista yksi hieno ruskea. Nämä ovat lähtöisin Sastamalasta. Ja eilen toimme mukanamme pohjoisesta kolme kaunista kananeitoa sekä yhden harmaan kukkopojan, ylä- ja alakuvassa tämä porukka.
Uudet tulokkaat saivat viettää yönsä omassa yksiössän, ja seuraavana aamuna pääsivät (joutuivat?) uuteen parveensa. Kanat sujahtivat uuteen parveen hienosti, kukko-rukka sai vähän kylmempää kyytiä aikuiselta Hjalmar-kukoltamme. Hjalmar ei kumminkaan kurmoottanut mitenkään pahasti, olipahan vain äärimmäisen hämmentynyt parveen lehahtaneesta ilmiselvästä kukkopojasta. Vähän se sitä ajatti ja teki selväksi, että kuka on kukko tunkiolla.

 Kanalassa on muutamia piilopaikkoja tulokkaille, on kuusenoksia roikkumassa alimmilta orsilta ja juuttisäkkiä suojaseinänä. Toivottavasti pikkukukko tajuaa olevansa Hjalmarin reviirillä, ja Hjalmar antaa kukon olla tehtyään asemansa selväksi. Nähtäväksi jää.
Siitosmunista kuoriutuneilla ei tätä ongelmaa vielä ainakaan ole, koskapa ovat kuoriutuneet Hjalmarin parvessa.

Hieno harmaavoittoinen Olga edessä, mustakuvioinen Orvokki vieressään, takana punainen Onerva ja Oula.kukko

Nimiä mietimme kovasti, ja siitosmunista kuoriutuneen kukon nimeksi tuli Pauli, koskapa on Paulilta lähtöisin. Kanat ovat kaikki P-alkuisia, ihan jotta pysyy muistissa kuka on mistäkin. Paulin kanat ovat Pirjo, Pirkko ja Pirita. Vielä ei ole päätetty, kuka on kuka.

Harmaa kukkopoika sai nimekseen Oula, koskapa on Oulun seutuvilta kotoisin. Kanoista harmaavoittoinen on Olga, mustakuvioinen Orvokki ja punainen Onerva.

Paulin pikkukanoja.

Kävin aamulla antamassa kanoille ruuat ja tarkistamassa tilanteen, ja ainakin toistaiseksi kaikki hyvin. Uudet tulokkaat pönöttivät pesien katolla ja ihmettelivät muuttunutta eloaan. Heiteltyäni kaura-ohra seokset pehkuihin, lehahtivat ne hienosti kuusenoksien taakse piiloon syömään.

Ja kaikki astutettavaksi aiotut lampaatkin on nyt astutettu. Kahdeksan laitettiin pässeille tänäkin vuonna, kaksi suomenlammasta ja loput harmaksia. Ja kutuista molemmat ovat ilmeisesti kantavia. Irmeli luvan kanssa, Valpuri yhden illan kielletystä suhteesta... Luukas-pukki oli päässyt loppusyksystä murtautumaan tyttöjen laitumelle (viimeisenä laidunpäivänä!). En arvannut Valpurin olevan kiimassa silloin, mutta ilmeisesti on ollut nyt sitten kumminkin, koskapa kiimoja ei ole sen koommin tullut. Vaan eipä tuo haittaa, kilit on aivan mahdottoman ihania, mukava että niitä hurjia riiviöitä on tulossa tälle kummulle enemmänkin.

Tyyne ja Juuso ne yhteen soppii...

Toissapäivänä pääsi Juuso aloittamaan syksyn astutukset. Ruskea suomenlammas Tyyne viputteli vienosti häntäänsä, kun päästin ne aamulla ulos. Otin Tyynen laumasta ja siirsin tyhjillään olevaan ulkotarhaan. Seuraavaksi hain paikalle vähän ihmeissään olevan ruskean mäyrävärisen Juuso-suomenlammaspässin. Vaan eipä ollut kauaa ihmeissään...
Herrasmiehen elkein se alkoi lirkuttelemaan Tyynelle ja vähän kopautteli sorkalla. Aika oli otollinen, ja  toivottavasti lyhyet päivätreffit tuottivat toivottua tulosta.

Juuso-herra

Tyyne-rouva

Meillähän käytetään täsmäastutusta. Kun on tämmöinen pieni lauma, pystyn seurailemaan tarkasti uuhien kiimoja. Vielä kun pässit pääsevät ihan lähelle uuhia metsälaitumeltaan, vaikutus korostuu. Siinä vaihdetaan hempeitä kuiskauksia ja vähän suorempaakin vihjailua aidan raoista...

Kun oikea uuhi on kiimassa, otan sen erilleen viereiseen tyhjään aitaukseen ja haen pässin paikalle. Pariskunta on yhdessä päivän, ehkä seuraavankin. Tosi hyviä tuloksia on tästä tavasta. Ainoastaan kerran on jäänyt uuhi tyhjäksi, mutta silloinkin oli sulhona meidän nuori Ilari-pässimme. Olisko ollut niin, että nuorella herralla oli intoa enemmän kuin oleellisempia asioita...