maanantai 13. maaliskuuta 2017

Tyyne ja Siiri palvelutalossa


En ole tainnut kertoakaan meidän reissusa palvelutaloon? Koska olen tylsä ja laiska, kopioin tähän saman tekstin, jonka laitoin facebookiin.

Lähdettiin Tyynen ja Siirin kanssa vierailemaan palvelutaloon, laskiasijuhlia viettämään ja piristämään muistisairaiden ihmisten arkea (ja vähän varmaan työntekijöidenkin).
Oltiin ensin ulkona, tyttöjä ihasteltiin ja rapsuteltiin, ja sitten siirryimme sisätiloihin.
Tytöt ei ole ennen olleet sisällä vierailemassa, mutta hienosti selvisivät. Jopa hissimatkasta! Vähän polvet notkahti kun hissi liikahti, mutta reippaasti tytöt hissimatkan otti. Siiri tosin jätti haisevat terveisensä hissiin, mutta onneksi ne helpommin lakaistavat terveiset...




Lampaat teki hienon työn. Olivat juuri niin rauhallisia ja rauhoittavia, kuin lammas vain voi olla. Tuommoset reissut on eläimillekin aika raskaita, ne aistii ihmisten tunnetilat, ja tokihan uudet paikat ja laumasta erottaminenkin stressaa. Nyt siis paljon heinää ja rauhallista eloa omassa laumassa lampaillekin.

Eläimellä on kyllä uskomaton voima. Minun oma mummi kun alkoi kärsiä muistisairaudesta, hän ei ikinä muistanut että olen käynyt vierailulla. Mutta jos Joiku-koira oli mukana, muisti mummi vierailun koirasta "ai niin, Joikuhan se kävi, minä sitä silittelinkin".
Ihanaa, että työntekijät jaksaa poiketa (kiireisistä) arkirutiineista, ja järjestää tällaisen kaltaisia hetkiä asukkaille.
Eikä minun mielestä ole tärkeää se, jääkö muistisairaalle minkälainen muistijälki tapahtuneesta, vai jääkö ollenkaan, eikö tärkeintä ole juuri se hetki? Että jotain erityistä ja jännittävää ja hienoa tapahtuu?




Vierailu oli erittäin antoisa, ihan varmasti asukkaille, mutta myös meille vierailijoille. Vahvisti entisestään käsitystä eläimen ihmeellisestä voimasta. Ja käsitystä siitä, että tahdon tulevaisuudessakin tehdä eläinavusteista työtä.