Toissapäivänä pääsi Juuso aloittamaan syksyn astutukset. Ruskea suomenlammas Tyyne viputteli vienosti häntäänsä, kun päästin ne aamulla ulos. Otin Tyynen laumasta ja siirsin tyhjillään olevaan ulkotarhaan. Seuraavaksi hain paikalle vähän ihmeissään olevan ruskean mäyrävärisen Juuso-suomenlammaspässin. Vaan eipä ollut kauaa ihmeissään...
Herrasmiehen elkein se alkoi lirkuttelemaan Tyynelle ja vähän
kopautteli sorkalla. Aika oli otollinen, ja toivottavasti lyhyet
päivätreffit tuottivat toivottua tulosta.
 |
| Juuso-herra |
 |
| Tyyne-rouva |
Meillähän käytetään täsmäastutusta. Kun on tämmöinen pieni lauma, pystyn seurailemaan tarkasti uuhien kiimoja. Vielä kun pässit pääsevät ihan lähelle uuhia metsälaitumeltaan, vaikutus korostuu. Siinä vaihdetaan hempeitä kuiskauksia ja vähän suorempaakin vihjailua aidan raoista...
Kun oikea uuhi on kiimassa, otan sen erilleen viereiseen tyhjään aitaukseen ja haen pässin paikalle. Pariskunta on yhdessä päivän, ehkä seuraavankin. Tosi hyviä tuloksia on tästä tavasta. Ainoastaan kerran on jäänyt uuhi tyhjäksi, mutta silloinkin oli sulhona meidän nuori Ilari-pässimme. Olisko ollut niin, että nuorella herralla oli intoa enemmän kuin oleellisempia asioita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti