torstai 15. syyskuuta 2016

Hei hei ankat

Ankka ja ankka. Lisää ankkajuttuja, mutta todennäköisesti ne loppuu tähän, koska ankat kohtasivat päivänsä eilen. Teurastus piti tehdä jo reilu viikko sitten, mutta silloin tuli mutkia matkaan. Mehän ei ite näitä teurasteta, joten ollaan toisten armoilla.
Toissapäivänä meidän "ankkakaivo" ( =meidän matala kakkoskaivo) tyhjeni. Heti vaikeutui ankkojen päivittäinen hoito. Alkoi kauhea pähkäily, että kuka voisi tulla nopealla varoitusajalla teurastamaan ankat. Soitto puhelimella, ja aika oli sovittuna heti seuraavalle päivälle. Mahtavaa!
 
Ja eilen oli tuo päivä. Ankkojen teurastus kävi todella nopeasti ja kivuttomasti. Minä ojentelin ankkoja ja teurastaja otti vastaan. Hän riiputti hetken ankkoja pää alaspäin, jolloin ankat rauhoittuivat. Sitten vain pää pölkylle ja vesurilla kaulat poikki. Hienosti ja ilman ongelmia meni se vaihe. Sisuskalut hoidimme yhdessä pois, ja minä jäin jatkamaan lihojen irrotusta.Oli siinä miehellä ja pojalla ihmettelemistä, kun tulivat kotiin uimakoulusta...

Yhtään ankkaa en siinä tohinassa muistanut punnita. Tai no, olisin muistanut, mutta yhtäkkiä siinä ympärillä oli ihan julmettu polttiaisparvi. Tuli hätä ja kiire, polttiaiset teki hyökkäyksiä ja puri kipeästi. Ja toki oli kiire saada lihat sisälle turvaan, pelkäsin koko ajan että kärpäset huomaa meidät. Ei onneksi huomanneet, yksi sitkeä siinä pörräsi, ei onneksi enempää (muistissa on se kerta, kun teurastettiin kukkopoikia ja ympärillä alkoi ihan tosissaan häärimään kärpäsiä, kauhea pelko että lihat menee pilalle).
Ankat oli kyllä aika rasvaisia. Liha oli hyvän näköistä, ja osin ihan punaista. Yllättävän pienet koipilihakset niillä oli. Koirat pyöri ympärillä ihan innoissaan, ja tietysti nekin sai osansa tästä todellisesta lähiruuasta. 
 
Lihaahan niistä tuli huomattavasti vähemmän, kuin kalkkunoista, mutta ei haittaa. Näin ekan kesän kokemuksella jäi tosi hyvä mieli ankoista. Ei mennyt hermo kertaakaan, toisin kuin kalkkunoiden kanssa... Ankat oli tosi helppohoitoisia ja aika ihania vaapottajia. Nyt sitten vain reseptit esiin, ja pekingin ankkaa kokkailemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti