maanantai 29. huhtikuuta 2013

Poikimiset poi'ittu

Tätä se kevät teettää, ettei muka ehdi edes blogia päivittää.
Kurkiniemessä ollaan otettu kaikki irti poutapäivistä. On siivottu pihaa, haravoitu, laitettu pulkat ja potkurit kesäteloille, samoin sukset ja lumikolat. Kaivettu kukkaruukut ja amppelit esiin, ja laitettu ensimmäiset orvokit multiin.

Justiina, uunituore kaksospoikien äiti.

Ja viimeinenkin uuhi on nyt sitten poikinut. Justiina-harmas teki kolme pässiä, joista yksi oli ikävä kyllä kuollut. Ihana pieni valkopäinen pässipoika. Oli mennyt kesken, melkein valmis pässimies, mutta ei sitten kumminkaan.

Synnytyksessä piti vähän avittaa. Katselin, kun Justiina oli koko aamun levoton, kuopi ja valutti limaa. Aamutoimien jälkeen tilanne ei ollut edennyt muuten, kuin että poltot olivat jo kovat, ja uuhi valmistautui ponnistamaan. Selvää oli, että tilanne vaati lampurin osallistumista.
Käsienpesun aikana Justiina oli saanut karitsasta esiin pelkän turvan. Se ponnisti ja ponnisti, mutta mitään ei tapahtunut. Löysin karitsan etujalat rinnan alle vääntyneinä. Ne kun varovasti suoristi, tuli karitsa ulos helposti. Justiina-rukka oli lopen uupunut. Puhdistin karitsan pään kalvoista, ja annoin Justiinalle putsattavaksi.
(karitsan normaali syntymisasento on etujalat edellä, pää sievästi siinä sorkkien päällä. Toisinaan sattuu virheasentoja, ja lähes ne kaikki tarvivat jonkinlaista puuttumista asiaan. Justiina ei olisi itse saanut puskettua karitsaansa ulos, koska sorkat ottivat vastaan.)

Seuraavaksi tulikin sitten jotain jännittävää. Siinä Justiinan putsaillessa karitsaansa, ulos tuli jokin "pallo". Iso, samea ilmapallon omainen pallo, jossa oli kauheasti verisuonia. Mietin kuumeisesti, että mikä ihme tämä nyt sitten on. Varovaisesti sitä kääntelin, kunnes tajusin että siellä sisällä on karitsa. Eli kyseessä oli siis sikiöpussi. Vähän kovemmin "palloa" käännellessäni meni se rikki, ja karitsa vapautui pussistaan. Paitsi että tämä karitsa oli kuollut. Yritin antaa sille tekohengitystä ja sydänhierontaa, mutta kuollut mikä kuollut. Sen etujalatkin olivat ohuet kuin naisen etusormi, eli kesken se oli jossain vaiheessa mennyt.
Luulin, ettei Justiina tee enää enempää, se ei ollut ollut mitenkään erityisen pullea. Vaan vielä mitä, vielä pilkotti sorkkapari valmiina tulemaan ulos. Pikkuisen vetoapua, ja karitsa solahti pahnoille takajalat edellä. Pienen pieni pässimies.
Tällä pikkuisella ei meinannut takajalat ensin oikein kantaa,rinnasta pitelemällä varmistin, että se pääsi kunnolla tissille. Sen jälkeen se onkin ollut oikein reipas ja sitkeä pikkumies.

Justiina oli aivan voipuinut suorituksestaan, mutta hienosti se hoisi vastasyntyneet. Olen muutenkin tosi tyytyväinen näihin keväisiin emoihin. Kaikki hoitavat karitsansa mallikkaasti, maitoa riittää ja karitsat kasvavat hienosti.

Irmelin kuttu- ja pukkikili

Seuraavan kerran Kurkiniemeen tulee lammas- tai vuohilapsia vasta vuoden päästä. Tavallaan vähän haikeaa, olishan se kiva pikku syyspoikaset, mutta mennään nyt tämä vuosi näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti