Onpa ollut mahtavia kevätkelejä, ihan kesäistä jo. Lampaat hikoilee paksussa villassaan, vuohet on tiputtaneet suurimman osan talvikarvastaan jo. Vielä en ole ryhtynyt keritsemispuuhiin, odottelen että yölämpötilatkin asettuu.
Kurkiniemeen on tullut pari kanaa lisää. Aikuisia siis. Brahman ja jättikochinin risteytyksiä. Hienoja jättejä, joista toinen ainakin munii hienosti. Toinen kana on musta, jossa oikeassa valossa on ihana metallinhohde. Musta kana sai nimekseen Musti. Toinen muistuttaa enemmän brahmaa väritykseltään, paitsi että siinä on enemmän mustaa. Tästä kanasta tuli Muskotti. Ihanan rauhallisia otuksia. Souluttautuminen uuteen parveen sujui uskomattoman hienosti. Brahmat tulivat heti kattelemaan, että ketäs tuli. Ei mitään draamaa tai nokan koputtelua, aika pian alkoivat kaikessa rauhassa kuopsutella jyviä maasta.
Alhot sen sijaan (tässä parvessa on alhoja ja brahmoja ja niiden sekoituksia)... Heti piti alkaa isottelemaan isommalle. Kävivät päälle, mutta siinä kun jättikana ojentautui täyteen mittaansa ja otti askeleen kohti, oli alhokin nöyrää tyttöä ja livahti tilanteesta pois.
Tänä vuonna on jo kahdelta karitsalta irronnut korvamerkki. Ikinä ennen ei ole karitsalta irronnut. Samoja merkkejä kumminkin ollaan käytetty. Tämän pikku-uuhen merkki löytyi syöttöpöydältä. En ymmärrä, mihin se on voinut jäädä jumiin. Niin vain kumminkin oli merkki tippunut ja korva halki. Samannäköinen korva on kotiin jäävällä uuhella, sen merkkiä vaan en ole löytänyt mistään.
 |
| Mukulat treenaa... |
Karitsat kasvaa ja kehittyy vinhaa kyytiä. Ovat oppineet syömään heinää ja väkirehua, ja sitä kyllä kuluukin. Koko ajan saa olla täyttämässä väkirehuastioita ja lisäilemässä heiniä. Mutta kyllä ne kuluttavatkin omaa energiaansa...! Ne menee ihan tolkutonta kyytiä pitkin ulkotarhaa, oikea karitsamatto. Tarhassa on pari tosi isoa kiveä, siitä vaan yli ja vierestä ja matka jatkuu tuhatta ja sataa. Illalla on voipuneita karitsoja reporankoina makoilemassa.
 |
| "Tappelu, tappelu!" muut huutaa ja ryntäävät katsomaan... |
Allaoleva karitsa on suomenlammasuuhi Mesi, meidän Jännän tytär, väriltään musta mäyrä. Mesi jää kotiin. Kauan aikaa sitä mietin, jätänkö vai en, mutta totesin olevani hullu jos en jätä. Hyvä rakenne, hyvä kasvu ja emonsa on oikein hyvä emo. Nyt jos koskaan on hyvä tilaisuus jättää pari suomenlammasuuhikaritsaa kotiin, koska pässi menee vaihtoon. Uusi pässikin on jo katottuna. Hän on pieni karitsa vasta, asustaa Juvalla, ja jossain vaiheessa köröttelee tänne suunnille. Pässi on musta mäyrä, linjaa 68.
Jos kevät etenee tätä tahtia, saadaan pian viedä lampaat ja vuohet laituille. Sitä ennen täytyisi ehtiä kunnostamaan aidat ja virittelemään sähköt. Olen niin tyytyväinen tuon sähkön käyttöön, että joka laitumelle tulee lammasverkon tueksi ainakin yksi sähkönauha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti