Juuso-pässi

Juuso-pässimme pääsi paremmille laidunmaille. Päätös oli vaikea, mutta oikea.
Juusolle tuli viimekeväänä iso paise (kuvassa vasemman kainalon takana). Eläinlääkäri sanoi, että se kyllä räjähtää sitten omia aikojaan. Käski putsailla räjähtänyttä paisetta Betadinella. No näin kävi, tuo mieletön paise oli eräs yö puhjennut. Siitä valui valtavasti majoneesin tapaista eritettä. Siis valtavasti. Ja sitten alkoikin kilpajuoksu kärpästen kanssa. Puhdistin reikää (ja sitä valtavan isoa taskua) aamuin illoin. Suihkuttelin jos mitäkin aineita, joiden oli tarkoitus pitää kärpäset loitolla. Vaan ei auttanut. Aina havahduin siihen, että Juuson ympärillä pörräsi taas kärpäsiä, vaikka luulin haavan jo umpeutuneen. Pahin niitti oli se, kun päästelin sitten tilanteeseen hermostuneena puutarhaletkulla vettä sinne "majoneesin" jättämään taskuun. Sieltä tuli kärpäsentoukkia. Hyi.

Tätä taistelua tehtiin siis koko kesä. Syksyn myötä kärpäset vähenivät ja homma helpottui. Mutta minä päätin, että jos Juusolle tulee vielä yksikin paise, se joutuu lähtemään. Homma on ihan mahdotonta, eikä taatusti kivaa Juusollekaan. Ja tulihan sille lisää paiseita. Vuoden vaihteessa yksi, ja nyt keväällä keritessä huomasin yhden ison jo puhjenneen, ja pari pienen pientä.

Juuso oli erittäin hyväluonteinen pässi. Villa oli hyvää ja rakenne kunnossa. Se jätti hyviä, kauniita ja elinvoimaisia karitsoita. Juuson jälkeläisiä on jäänyt kotiin jo aiemmin ruskea Kumma-uuhi valkoisilla merkeillä, ja tämän kevään karitsoista jäi musta mäyräuuhi Mesi ja ruskea mäyräuuhi Miia.
Juuson työtä siitospässinä tuli jatkamaan Väänälän Veli-Veikko eli Manu. Manu on musta mäyräpässi, linjaa 68 eli ns. jaalanlinjaa. Vuoden päästä näemme, miten Manu onnistuu suurien saappaiden täyttämisessä.