maanantai 3. elokuuta 2015

Citykoirat ja patapuput

 

Väsyneet pihavahdit... Kaverukset heräsi unilta ja heti portaille vahtia pitämään.
 


Runnen ensimmäinen retki suureen ulkomaailmaan. Käytiin viime viikolla paikallisten kauppakeskusten luona ihmettelemässä. Samalla reissu taisi olla toinen kerta, kun Runne on hihnassa... Ja hienosti meni. Pentu oli tosi rauhallinen, lähinnä katseli ja kummasteli. Oma peilikuva mainosikkunassa aiheutti rähinän, karvat pystyssä se räyhäsi peilikuvalleen. Myös toiset koirat, tai pelkkä toisten koirien haukku, saa saman reaktion. Runne oli suht välinpitämätön toista ihmisistä. Pyörätkään ei aiheuttaneet ihmeempia ihmettelyjä.


Joiku on kyllä paras roolimalli tuolle penikalle. Se on niin rauhallinen, ottaa asiat lunkisti. Pienen kävelyreissun jälkeen istuttiin tuossa kaupan edessa kauan aikaa. Joiku löi heti maaten, Runne hetken perästä myös.
Loppuviikolla käytiin joka päivä jossain. Torilla ja kylillä kävelemässä. Tuossa oman kylän pinnassa lähiöremmilenkillä. Toisia koiria täytyisi tulla lenkillä vastaan enemmän, että Runne tottuu niihinkin. Se on saanut leikkiä muutaman koiran kanssa, mutta hihnassa oitsemenoa täytyisi kyllä päästä harjoittelemaan.
Eilen oltiin autolla liikenteessä monta tuntia. Koirat oli mukana. Välillä käytettiin koiria pissalla ja kävelemässä ja vettä juomassa. Oli hienoa huomata, että Runnestakin on tullut jo Autokoira. Siellä se nukkui jalat levällään kuin sammakko, ei paljoa hetkauttanut autoilu.  Hyvä niin, koirat kun on aina kulkeneet meillä tosi paljon mukana.

Pojat odottelee ruokaansa...

Kissojen ruokailu, ylinnä Sisu, sitten Siru ja alimpana Sissi

Pupuista sananen. Meillä oli tosi poikavoittoiset poikueet kesällä. Taisi tulla kaksi naarasta, loput oli uroksia. Ja tosi kivoja värejä tuli. Jätin itselle yhden sinisen naaraan. Ja kasan poikapupuja...
Poijat oli tarkoitus kasvattaa pataan, mutta näyttää siltä, että pataan päätyy vai yksi pupu, luonnonkeltainen uros. Pojat on olleet ulkohäkissä kesän. Nyt kun naaraat lähti sisälle, ei pojilla ole ollut suurempia kahnauksia. Tai ainakaan en ole nähnyt. Viime vuonna, kun tytöt oli naapurissa, oli meno poikien puolella välillä aika hurjaa. Ne astui toisiaan jatkuvalla syötöllä. Pupujen hermojen lisäksi kärsi myös villat.
Nyt jos mitään kummempaa ei ilmene, jätän pojat villaa tuottamaan niin kauaksi, kuin häkissä harmonia säilyy. Ja jos oikein ihanaa villaa tulee, teen muutamalle oman yksiön lampolaan.  Jääkööt taloon.


Yläkuvassa vasemmalla luonnonkeltainen uros, sen vieressä ihana tosi vaaleanharmaa uros (en tiedä tälle ns. virallista värinnimeä), sitten on valkoisen villan omaava tummamaskinen uros (tämänkin väritys vähän hukassa, mutta villa on upeaa) ja oikeanpuolimmaisena luonnonruskea, tosi ihana ja kesy poika.
Ainakin tuon luonnonruskean ja valkovillaisen haluaisin jättää itselle, kova kutina olisi myös tuohon vaaleanharmaaseen. Katsotaan nyt, mitä noissa vastasyntyneissä on.


Huomaa kyllä, että syksy sieltä pikkuhiljaa tulee. Koko kesänä en ole koskenutkaan kutimiin tai rukkiin. Nyt olen ottanut rukin kesäteloilta, öljynnyt ja putsannut, ja kerännyt angoraa. Myös kutimet on kaivettu esiin, ja pehmeät ja lämmittävät angorakynsikkäät on pian päättelyä vaille valmiit. Eilen keitettiin teetä. Varma enne syysilloista. Koko kesänä ei olla teetä juotu. 
Saapa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan. 


2 kommenttia:

  1. Kyllä on kauniita nuo puput. Jos asuisin lähempänä, hakisin oitis tuon keltaisen pojan meille. Täällä edelleen haaveilen angoroista, vielä on "asumus" hakusessa tai tekijän puutteessa...

    Kiva kun pikku koiruudella on noin hyvä opettaja;)

    VastaaPoista
  2. Angorat on kyllä tosi kivoja, semmosia rauhallisia ja lunkeja. Ja tuo keltainen on tosi nätti väri. Että ei muuta kuin asumus kuntoon ja angoran hankintaan! :)

    VastaaPoista