maanantai 25. maaliskuuta 2013

Lammasvauvoja



Tyyne sai kolmoset lauantai aamuna. Tai oikeammin neloset, mutta se neljäs oli vain pelkkä keskenmennyt möykky. Täytyy myöntää että pelästyin, kun lampolaan menin. Juoksin aikaisin aamulla tarkistukselle, ja heti ovella kuulin pikkukaritsan hennon äänen. Hymyilytti, nyt ne sitten ovat syntyneeet, reilu 5 päivää lasketun ajan jälkeen. Just, kun aloin olla jo huolissani, että mikseivät ne jo synny.
Kurkkasin karsinaan, ja ensimmäiseksi näin sen möykyn. Sydän hypähti kurkkuun. Huomasin heti, ettei se ollut onneksi elossa. Katsahdin nopeasti, että karsinassa oli kaksi elävää karitsaa. Juoksin samantien sisälle, otin muovipussin möykkyä varten ja Tyynelle lämmintä vettä.



Möykky oli suhteellisen kova ja onneksi tiiviisti kalvojen peittämä. Näin se ei näyttänyt niin pahalta, kuin mitä olisi voinut. Hetken käänneltyäni saatoin erottaa pään, silmän ja sorkan. Otin möykyn pois karsinasta, ja samalla näin kolmannenkin pikkukaritsan.
Kaksi ihanan täysruskeaa lammaslasta siellä jo otti haparoivia askeleitaan, yksi valko-ruskea makoili pahnoilla. Ja kun säikähtelemään ollaan lähdetty, täytyi tätäkin vähän säpsähtää, "mitä jos se on jotenkin epämuodostunut, eikä pysty nousemaan ylös...?!" Kyllä siinä kurkkua kuristi ajatus, että jonkin niin ihanan ja suloisen olisi joutunut toimittamaan pois päiviltä. Vaan ilo oli suuri, kun tämä viimeinenkin nousi jaloilleen, ja lähti haparoiden kohti äitin tissiä.



Kaikki kolme ovat pässejä. Tavallaan onneksi, eipähän tarvitse alkaa jahkaamaan että jättäisi jonkun kotiin. Ne ovat niin ihanan ruskeita, että jos joku olisi ollut uuhi, olisi se todennäköisesti jäänyt.
Nyt odotellaan Siirin ja Jumin karitsointia. Ne ovat olleet perjantaista lähtien omissa yksiöissään. Siirillä varsinkin on varsin massiivinen maha. Laskettu aika oli eilen. Mutta miten fiksuja lampaita, odottivat että hurjat yöpakkaset on ohitse. Kuka sitä nyt haluaa jälkikasvuaan saattaa julmiin pakkasiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti