perjantai 1. maaliskuuta 2013

Valpurin epäonninen raskaus

Kuva otettu tammikuussa.

Meidän oli tarkoitus viime syksynä astuttaa vain toinen vuohistamme, harmaa-valkoinen Irmeli. Kuttujen viimeisen laidunpäivän aamuna löysin kumminkin Luukas- pukkimme tyttöjen laitumelta. Oli riiviö vissiin ajatellut, että nyt tai ei koskaan, ja jotenkin päässyt oman aitansa yli kuttujen aitaukseen.
Laitoin onneksi päivän kalenteriin ylös. Ja niinhän siinä kävi, että Valpurille ei tullut enää kiimoja, ja alkoihan se vatsakin kasvamaan. En ollut loppujen lopuksi asiasta yhtään pahoillani. Kilit on aivan mahtavia pakkauksia, kyllä niitä tälle mäelle mahtuu!

Mutta mutta. Lasketun ajan käydessä lähemmäs huomasin, ettei Valpurin vatsa ole kasvanut sitä tahtia, mitä sen kuuluisi kasvaa. Yleensä se on ollut loppuajasta kauhea valtamerilaiva, joka vaan vyöryy karsinassa. Utareetkin ovat lähteneet täyttymään jo hyvissä ajoin, nyt ne ovat lähes tyhjät pussit.

Tammikuun 15.päivän ulkoilua, selkeästi kantavia ovat molemmat.

Valpurin laskettu aika on tänään. Olen heittänyt jo toivoni, ei siellä enää mitään ole. Ilmeisesti meidän kutturouvammekin on joutunut schmallenber-viruksen uhriksi. Kyseinen virus on ollut Euroopan vitsaus, leviää polttiaisten kautta. Aiheuttaa märehtijöillä tyhjäksi jäämistä, luomisia, epämuodostuneita jälkeläisiä. Ja nyt se on levinnyt ilmeisen odottamattoman laajasti myös Suomeen.
Viime syksyhän oli meilläkin aivan kauhea polttiaisten kanssa. Niitä oli tuhottomasti! Pojallakin oli koko syksyn punainen rantu piponrajassa, kun polttiaiset kuppasivat sen otsan. Ja muistan, että vuohien laitumellakin niitä oli aivan tolkuttomasti. Oli yhtä tuskaa käydä lypsämässä Irmeliä, kun polttiaiset riehuivat ympärillä.


Tietystihän Valpurin kohtalo surettaa, mutta samalla ristin käteni kyynärpäitä myöten yhteen ja kiitän. Sieltä sun täältä kuulee epämuodostuneista karitsoista/kileistä. Osa on pahoin mädäntyneet märehtijän niitä synnyttäessä, osa muuten vain avaruusolion näköisiä. Osa vielä hengissä, joten joutuu nekin vielä kaiken lisäksi lopettamaan. Joillain emoilla tulee tulehduksia, poikimahalvauksia, menevät huonoon kuntoon.
Jos me päästään tästä viruksesta näin vähällä, että Valpuri on kaikessa hiljaisuudessaan luonut kilinsä, olen kyllä äärettömän kiitollinen. Ja helpottunut.
Valpuri itse voi hyvin. On reipas ja ruoka maistuu. Tarkkailemme tilannetta. Ja yritämme pitää huolen (kauhun?!) kurissa, sillä parin viikon päästä alkaa meillä karitsoinnit.

Tämä kuva on otettu vain muutama päivä sitten. Missä maha?
(vastaisuudessa tältä virukselta voi välttyä astuttamalla märehtijät myöhään syksyllä/alkutalvesta, kun polttiaisia ei enää ole)

2 kommenttia:

  1. Teillä näyttää olevan sama määrä tipuja kuin meilläkin eli 8 kpl. Ihania ovat :) Sama tunne karitsointeja ja kilistelyjä odotellessa eli saas näkee mitä tulee vaikka onneksi myöhemmin astutettiinkin. Hienoa että kuttu voi kuitenkin hyvin. Ensi viikolla odotellaan uusia kaninpoikasia syntyväksi paremmalla onnella :)

    VastaaPoista
  2. Voi kovasti tsemppiä nyt sitten kaninpoikasille!
    Kyllä tämä kevät poikimisineen on aina vähän jännittävää aikaa, ja nyt eritoten. Toivottavasti menee teilläkin kaikki hyvin, ja kohta on terhakoita kilinriiviöitä paikat pullollaan :D

    VastaaPoista