Vaikka lähtö haudonnoille ja tipuille olikin huono, on tämän hetkinen tilanne erittäin hyvä. Kanalassa vilistää kahdeksan terhakkaa ja reipasta kananpoikasta.
Ylläolevassa kuvassa on tipujen ruokailuhäkki. Sinne on pari kulkuaukkoa, ja tiput ovat oppineet käyttämään niitä hyvin. Häkin tarkoitus on pitää tipujen saatavilla koko ajan ruokaa. Kulkuaukot on just sen verran isoja, että tiput mahtuu mutta kanat ei. Kanan kaula venyy ja yltää yllättän pitkälle, joka täytyy ottaa kulkuaukkojen suunnittelussa huomioon... Ei ole tarkoitus, että kanat vetelevät tipujen ruuat parempiin nokkiin.
Näillä kahdeksalla tipulla on älytön määrä emoja. On oikeita emoja ja sitten wanna-be emoja. Nämä wanna-be emot ovat oikein hyviä emoja, jo vähän vanhempia konkareita. Niillä oli kova haudontavietti, mutta en antanut niille munia alle. Niinpä ne sitten sujahtivat huolehtijan rooleihinsa mutkattomasti, kun tipuja alkoi kuoriutumaan.
Toisinaan se aiheuttaa vähän nokkapokkaa, mutta ei mitään suurta draamaa kumminkaan.
Yläkuvassa on Saima ja tipunsa. Saima on ensikertalainen. Saima aloitti koko tämän haudontabuumin. Sille kuoriutui neljä tipua, joista on jäljellä enää yksi. Tämä yksi tipu saa erinomaista huolenpitoa, Saima on tosi hyvä emo. Ne menevät kylki kyljessä pitkin kanalaa, ja Saima opettaa tipulle millaista on olla kana. Melkein tulee jo toivo, että tipu olisi kana ja sen voisi jättää kotikanalaan...
Lupasin kyllä itselleni, että yhtään ei aleta tähän "onpa ihana, voinko pitää sen!" -juttuun tänä vuonna ollenkaan. Katsotaan nyt. Jos hyvin käy, Saiman tipu on kukko ja se saa hyvän kodin jonkun kanaparven vartijana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti