Epäonnea haudonnoissa

Tipuja on alkanut syntymään. Mitä lähemmäksi kuoriutumispäivä tuli, sitä innokkaammaksi kävin. Mukava saada taas tipusia!
Mutta mutta. Onpa ollut epäonnea näiden kanssa. Ensin kuoriutui viisi ihanaa alhotipua nuorelle Saima-emolle. Kaikki meni hyvin. Tiput olivat emonsa kanssa pari päivää pesässä, kunnes laitoin ne isoon häkkiin. Siellä olivat muutaman päivän, ja sitten avasin häkin luukut että saavat tulla ja mennä.

Tipuja katsellessani huomasin yhden rääpäleen. Sillä ei ollut juurikaan pyrstöä (edes sitä pientä), se seistä tönötti aika paljon paikoillaan ja silmät kiinni piipitti. Ja niinhän siinä kävi, että seuraavana aamuna löysin sen kuolleena kanalan lattialta.
Neljä jäljellä. Elinvoimaisia, terhakkaita. Kunnes... Nuori emo oli ottanut tavaksi viedä jälkikasvunsa yöksi yhdenlaiseen pesään, nimittäin tuhkakylpyastiaan. Meillä on autonrenkaassa tuhkaa ja turvetta, kanat on aivan tohkeissaan tästä kylpypaikasta. En tiedä miten se on käynyt, mutta niin vain löysin yks aamu yhden keltaisista tipuista puoliksi autonrenkaan alta. Jotenkin se oli sinne litistynyt ja tukehtunut. Kolme jäljellä.

Olin jättänyt tipuille ruokintapaikaksi ison kaninhäkin. Se on ollut tipulana jo useamman vuoden. Ideana on, että jätän häkkiin pienen kulkuaukon, josta tiput pääsee syömään ruokaansa, mutta rohmut kanat ei. Näin tipuilla on koko ajan ruokaa ja vettä tarjolla.
Iltatarkastukselle mennessäni huomasin, että kaksi tipua oli jäänyt päällekäin puristuksiin häkin kaltereihin! Olivat yrittäneet emon luokse kaltereiden välistä, mutta olivat jääneet "hartioistaan" kiinni. Sain toisen, päälimmäisen tipun melko vaivattomasti irti, ja se kipitti heti emon suojiin.
Toista tipua sai hetken irrotella. Se oli ihan veltto. Silmät oli kiinni eikä ääntäkään päästänyt. Luulin, että se oli kuollut. Hieroin sitä kumminkin ja annoin tekohengitystä. Lämmitin sitä käsieni välissä ja laitoin lämpölampun alle lämpenemään (sen jalat olivat ihan kylmät).
Ja voi ihmettä, tipu virkosi! Ensin kuului ihan pieni "piip", sitten vähän isompi ja sitten avautuivat jo silmätkin. Hetken mietin, olisiko parempi ottaa se sisälle virkoamaan, mutta päätin että emo saa hoitaa. Kun tipu oli terhakkaasti silmät avoinna ja huusi emonsa perään, laitoin sen emon siiven alle. Seuraavana aamuna se touhusi muiden mukana hyvinkin terhakkaasti. Oli tosi tyytyväinen ja iloinen.

Naapurihäkissä, alho-brahmaparvessa, oli myös emoja hautomassa. Kolmella oli munat alla. Samoihin aikoihin kanalaan ilmestyi kutsumaton ja hyvin ei toivottu vieras (toivottavasti on vain yksikössä, ei monikossa). Nimittäin rotta. Se on tehnyt pehkuun käytäviä ja surukseni huomasin, että se käy varastamassa hautovien emojen alta munia!
Loppujen lopuksi jäljelle jäi kaksi kehittymään lähtenyttä munaa. Että otti pattiin! Mutta surullisinta oli, ettei nämäkään tiput saaneet jatkaa elämää. Kanat hautoivat pesintäkoppien päälle pahvilaatikkoon tehdyssä pesässä. En todellakaan ollut huomannut, että laatikkoon oli tullut pieni repeämä seinään. Ja miten huonoa tuuria voi olla, että molemmat kuoriutuneet tiput olivat pudonneet reiästä lattialle! Ihanat, rotevat brahmatiput! Toinen oli ihan vastakuoriutunut, märkä ja kylmä. Toisella oli jo kuivunut untuvapeite. Emot (näitä hautoi siis kaksi emoa yhdessä) olivat sinnikkäästi pesässä. Melkein kyllä itku tuli, kun näin tiput lattialla.

Hjalmar-kukko pitää huolta omistaan

Eikä vastoinkäymiset tähän loppuneet. Se pikkuinen urhea tipu, jonka pelastin kaltereiden välistä, oli kuollut eilen. Iltatarkistuksella näin sen makaavan kylmänä lattialla. Ottaa niin paljon pattiin, että tulee olo heittää hanskat naulaan. Todeta, ettei yhtään tipua enää tälle mäelle.
Kanalassa on nyt siis jäljellä 8 tipua kolmella emolla. Vielä on kuoriutumatta muutama muna. Saa nähdä.