Haudon, haudon, haudon

Itsepäinen Thelma

Kurkiniemessä haudotaan. Juuri kun iloittiin muninnan alkamisesta, läsähtää yks sun toinen rouva pannukakkuna pesään, ja taas jää munat saamatta.
Sinnikkäin oli Saima. Saima hautoi ja hautoi. Otin siltä aina munat pois ja illalla nosti orrelle nukkumaan, mutta eiköhän se aamulla ollut taas lättynä pesässä. Se hautoi tyhjääkin pesää semmosella tarmokkuudella, että laitoin sille 10 kpl munia alle. Olkoot. Hautokoot.

En olisi halunnut antaa munia alle vielä tässä vaiheessa. Olen varma, että kunnon pakkaset on vasta edessäpäin, enkä muutenkaan jaksaisi sitä poikasrumbaa vielä. Olisi nyt rauhassa nautittu seesteisestä ja mukavasta talvesta... Poikaset kun kumminkin aina tuottaa lisävaivaa ja huolta, vaikka kuinka emo itse hoitaisi ja olisi hyvä emo.

EdithPiaf on hyvä emo ja sinnikäs hautoja.

Kun yhden antaa hautoa, tarttuu se kuin rutto toisiin kanoihin. Louise, vanha munarosvo, alkoi omimaan Saiman pesää ja munia kun Saima oli hautonut reilun viikon. Yksi kehittymään lähtenyt muna oli jo mennyt pesätaistelun tuoksinnassa rikki. Kokeilin ensin siirtää Louisea pois, mutta eihän se auttanut. Luovutin, ja annoin Louiselle ihan omat munat, aloittakoot alusta sen sijaan että varastaisi toisen huolella hautomat munat.

Annoin Saimalle sen hautomat munat toiseen pesään. Mutta tilanne elää kanalassa koko ajan. Louisen "sisko" Thelmakin haluaa hautoa... Ja vanhemman oikeudella Thelma oli ajanut Saiman pois rakkaiden muniensa päältä, ja ominut pesän itselleen. Ja taas Saima-rukka hautoo tyhjää pesää...

Saima haluaisi vain hautoa.

Saapa nähdä mitä tästä vielä tulee. Thelma ja Louise on sellainen parivaljakko, että ne hautoo aina yhtä aikaa. Kuoriutuneet poikaset ne hoitaa yhdessä, siinä ei aleta erittelemään että mikä on sinun ja mikä minun... (Sinänsä jännä, koska ostin nämä kaksi kanaa säilyttäjältä, ja ne siis tulivat yhdessä meille. Onko kanoilla siis tämmösiä kauan kestäviä kumppanuussuhteita?)
Kunhan nyt Saima valitsisi jonkin pesän omakseen, laittaisin sille sen alkuperäiset munat. Se on kumminkin kovaa hommaa kanalla tuo hautominen, mielellään sitä raskaan uurastuksen palkitsisi.

Kanahan hautoo sen kolme viikkoa. Makaa läsöttää pesässä munien päällä päivästä toiseen. Kerran päivässä käy hätäseen syömässä, juomassa, ottamassa vähän turvekylpyä ja venyttelemässä orrella. Sitten kiiruusti pesään munien luo, etteivät pääse kylmettymään.
Jotkut kanat ovat niin itsepintaisia (vieteiltään siis voimakkaita, mikä tietysti on lajin säilymisen kannalta erittäin hyvä asia), että saattavat hautoa tyhjää pesää vaikka kuinka kauan, jopa näännyksiin asti. Muutaman kerran olen tehnyt niin, että olen antanut hautoa tyhjää pesää. Moni kana on itse luovuttanut, kun aloittamisesta on kulunut reilu kolme viikkoa. Jos ei luovuta, laitan sitten munat alle.
Toisaalta, tämän kanaparvensa kun on oppinut jo tuntemaa, tietää kuka ei tule luovuttamaan. Silloin sitä lykkää suosiolla heti vaan munat alle ja onnittelee kolmen viikon päästä perheenlisäyksestä...