Sadekelien jälkeen tuli pakkaset. Muutama päivä sitten säätiedotuksessa lupailtiin, että lämpötila laskee yön aikana -24 asteen tietämille. Kanala sai illalla lisälämmitystä ja märehtijät olkipatjan ja ylimääräistä heinää. Vaan yllätys oli aamulla suuri, kun mittari näyttikin alle -30 astetta!
Meiltä on usein kyselty, miten lampaat ja vuohet pärjäävät eristämättömässä lampolassa. Eikö ne palele?
Kun eläin on saanut syksyn mittaan totutella talven tuloon, kasvattaa se muhkean talvikarvan. Vuohetkin ovat oikeita turrukoita, kun valmistautuvat talven tuloon. Tästä syystä lampaatkin olisi hyvä keritä syksyllä, että saavat sitten kasvatettua tiiviimmän ja lämmittävämmän talvivillan.
Mutta yksin turkin turvin ne eivät pärjää kovilla pakkasilla. Lampaalle on annettava ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Ja nimenomaan heinää. Siitä ne saavat energiaa, ja pötsi toiminnallaan tuottaa lämpöä. Jotain energiarehua on hyvä antaa lisäksi (esim. kauraa), kunhan muistaa että lammas on korsirehun syöjä, sitä heinää on oltava edessä pakkasilla.
Ruuan lisäksi eläimellä on oltava lämmin ja kuiva makuualusta. Tarkoittaa, että kuivikkeen määrää ja laatua tarkkaillaan koko ajan, ja lisätään heti kun siltä näyttää. Kokeeksi voi käydä itse istumassa pehkuilla. Jos on kuivaa ja lämmintä, niin mikäs siinä on lampaiden kanssa istuskellessa ja turistessa. Jos taas tuntuu viileältä, tai pahimmillaan märältä, on kuivittamiseen ryhdyttävä viipymättä.
Vettä ei tietystikään saa unohtaa. Lämmintä vettä on kannettava pari-kolme kertaa päivässä, ja huolehdittava ettei vesi pääse jäätymään. Tosin yön aikanahan se vetää itsensä tiukkaankin jäähän, mutta sitten sitä aamulla kopistellaan irti ja lisätään kuumaa vettä joukkoon.
Lampaan ja vuohen asunnollakin on tietysti väliä. Suurin osa lampoloista taitaa olla eristämättömiä, mutta kaikkien täytyisi olla vedottomia, pitää tuulta ja vettä. Kuivassa ja vedottomassa lampolassa kuivituksen, veden ja ruuan ollessa kunnossa ei kireät paukkupakkasetkaan haittaa.
Kovien -30 asteisten pakkasten aikana Kurkiniemessä tehtiin niin, että aamulla ennenkuin isäntä lähti muualle töihin, singahti emäntä elukoita huoltamaan. Laitoin lämmintä vettä, annoin kauraa ja heinää. Katsoin, että kaikki on kunnossa ja elukoilla hyvä. Sitten nopeasti sisälle, että isäntä pääsee töihin.
Uus kierros tehtiin sitten päivällä pojan kanssa. Lämmintä villaa ylle, ja pihalle! Poikakaan ei ollut pakkasesta moksiskaan. Touhusi koirien kanssa ulkona, kunnes tuli minun kanssani lampolaan. Lampolassa kumminkin oli yli 10 astetta lämpimämpää kuin ulkona, joten eipä ollut hätäpäivääkään.
Saimme kierroksen tehtyä alle puolessa tunnissa.
Illalla sain sitten tehdä kierrokseni rauhassa, kuivittaa kunnolla ja laitella kaikki aamua varten valmiiksi.
Eli meillä pakkasilla eläimet saivat kolme kertaa heinää päivässä, niin että aina oli heinähäkissä heinää jäljellä, kun uutta vietiin. Kolme kertaa päivässä lisättiin lämmintä vettä, ja aamulla ja illalla saivat vielä ylimääräisen kaura-annoksen. Lampaat nukkuivat osa yhtenä tiiviinä kasana, osa makoili yksistään. Vuohet kaivautuivat syvälle olkipehkuun, tekivät oikein kivoja pikku pesiä.
Ovet ulkotarhoihin pidettiin luonnollisesti pakkasilla kiinni.
En ole havainnut, että kukaan palelisi tai olis jotenkin huono olla. Eniten elukat näyttävät tykkäävän semmosista -10- -15 asteen pakkasista. Silloin loikitaan ulkotarhoissakin ja kalutaan sinne vietyjä havunoksia. Onneksi pakkaset ei tällä kertaa kestäneet kuin muutaman päivän. Kauhulla muistelen sitä talvea, kun pakkaset kaesti ja kesti ja kesti. Kun mittari huitelee jo kolmatta viikkoa siellä -30 asteen hujakoilla, ei ole enää kivaa ihmisillä eikä elukoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti