lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kettu repolainen


Tuossa kuukausi sitten, ennen kuin lähdimme pohjoiseen sukuloimaan, heräsin outoon ääneen. Tajusin, että puput hakkaa takajaloillaan varoitusääniä. Niiden ulkohäkit on meidän makuuhuoneen ikkunan lähellä, ja ulkohäkkien mökeissä on "hattuhylly", jos joku haluaa vetäytyä omiin oloihin pönöttämään. Tämä hattuhyllyn levy kumisee hienosti, kun sitä paukuttaa. Ja nyt paukutettiin. Toistuvasti pam, pam, pam, pam... "Vaara!"
Väsytti ihan hulluna, kello oli kolme, mutta pakkohan se oli nousta kattomaan.


Pupujen häkillä ei ollut mitään hälyttävää, mutta kutut seisoivat kaikki kalliolla, kaulat pitkinä ja korvat höröllään. Kattelivat kanalan taakse mettään. Jotain siellä oli.
Siispä vaatteet päälle ja ulos.
Ja siellähän se oli, Kettu Repolainen, norkoili jättien ulkohäkin takana. Hetki katsottiin toisiamme silmiin, sitten kettu kääntyi hitaasti poispäin. Mikään kiire sille ei tullut. Ajatin sen vähän kauemmas, ja hain Joiku-porokoiran hätiin. Joiku huomas heti, että kutsumaton vieras oli käynyt. Se haisteli vimmatusti maata, ja seurasi ketun jälkiä jonkin matkaa.
Pupujen ulkohäkeissä ei ole verkkopohjaa. Tiedän, paha moka. Niillä on siellä vahvaa messumattoa. Mutta näin tosipaikan tullen, en usko että messumatto kauaa pidättelis kettua. Sitten kuitenkaan.


Sukuloimasta palattuamme siirsin tyttöpuput ja Casperin sisälle. Eivät nuo näyttäneet pahastuvan. Mutta näyttää siltä, että siirto aiheutti Nasti-kanille keskenmenon. Kanit on aika herkkiä muutoksille ennen laskettua aikaa. Nyt siirto tapahtui noin viikkoa ennen kyseistä aikaa. Mutta oli pakko ottaa riski. Astuttaa voi aina uudelleen, mutta uusia pupuja ei saa (tai no tietysti saa, mutta ei näitä samoja), jos kettu vierailee.
Haaveissahan se olisi, että heti kun ehditään, tehdään pupuille ulkohäkki kanilan yhteyteen. Katettu, verkkopohjainen häkki, josta kanit saa laitettua pupulaan ovien taakse yöksi turvaan.

Ja kas vain, eilen kun käytin koirat iltapissalla, katsoin taas silmästä silmään kettua. Oli kanalan takana metsässä. Sama hyväkuntoinen ja iso, kaunis kettu. Onneksi oli Joiku tällä kertaa mukana, se ajatti ketun kauas rantaan asti.
Toistaiseksi ollaan säilytty ilman suurempia menetyksiä. Kanoja en ole nyt sitten enää uskaltanut pitää vapaana, alkukesästä ne vielä pääsivät juoksemaan pitkin pihoja. Viime kesänä joku vei jalkapuoli pikkukukon. Pelkästään pieni kasa höyheniä ja nokka löytyi rannasta. Yllättävän vähällä ollaan kyllä selvitty. Toivottavasti näin myös jatkuu.

PEEÄS! Kirjoitettuani yllä olevan menin pupulaan. Siellä oli poikaset! Kolme päivää lasketun ajan jälkeen Nasti on kuin onkin pyöräyttänyt poikueen. Ihana Nasti!

2 kommenttia:

  1. Hienosti puput hälyttivät apua:)
    Onnittelut pikku pupuista<3

    VastaaPoista
  2. Niin hälyttivät :) Sitä alkoi miettimään just ennen kahden viikon lomareissua, että miten tärkeää tällaisessakin paikassa on, että tilan väki tuntee eläimensä ja tilan äänet.
    Ja kiitos onnitteluista, nämä oli paljon toivotut pikkupuput :)

    VastaaPoista