Rannun elämää

Yhtä Rannua nyt nämä päivitykset...
Rannun eka päivä meillä oli kuin se olis aina ollut. Aamulla syötiin, ja lähdettiin ulos. Välillä tuli pikkuitku, selvästi oli emo Mansi, kasvattiäiti Pipari ja leikkikaveri Unna hukassa, puhumattakaan velipojista.  Mutta sitten meno jatkui taas, itkut oli itketty.

Muistan, kuinka oltiin Joikusta huolissaan, kun se ei meinannut malttaa pentuna nukkua laisinkaan. Piti oikein järjestää päiväunet pienelle. Rannulla ei tätä näytä olevan. Se nukkui milloin keittiön pöydän alla, milloin koirien pedillä makuuhuoneessa. Hauska juttu, me laitettiin se banaanilaatikko makkariin Rannulle pediksi. Se ei ole kertaakaan käynyt siellä, vaan meni heti koirien pedille kuin omalle, tutulle paikalleen.

Pieniä villiintymiskohtauksiakin saatiin jo ekana päivänä. Lelu suuhun ja menoksi. Vuohiakin Rannu näki. Irmelin lypsyt meinas mennä ihan harakoille, kun Rannulainen olis iosallistunut touhuun. Rohkeasti se meni vuohia katsomaan, kun kuljetin ne pihan poikki uudelle laitumelle. Haukkui vähän ja oli utelias.

Kissoihin Rannu on tottunut jo kasvattajalla. Ja sen kyllä huomasi. Hienosti kävi tervehtimässä kissat (Sissi tosin livahtelee karkuun, ei halua tutustua vielä), ja antoi tilaa pienimmästäkin varoitusmerkistä.
Myös kanat oli tuttu juttu. Itku tuli, kun menin kanojen ulkohäkkiä siivoamaan. Rannu roikkui häkissä ja haukkui ja vikisi. Sama juttu kalkkunoitten häkillä.

Joiku-rukka oli aivan haltioitunut uudesta kaverista. Se yritti saada pikkukoiraa leikkimään kanssaan, tarjos palloa ja houkutteli toista takaa-ajo leikkiin. Olen kyllä niin ylpeä ja onnellinen Joikun suhtautumisesta, siitä miten hienosti se otti Rannun vastaan.

Tuo Joikun ilme on kertakaikkisen hellyttävä.

Myös pikkuisäntä (kuvassa korjaamassa siimaleikkuriaan, joka oli mennyt rikki...) näyttää saaneen kaverin. 

Rannu vaikuttaa tosi reippaalta. Siinä missä Joiku pinkoi kuistille pakoon kun bokserit ilmoitti haukulla jostain oudosta, pinkoo Rannu Joikun perässä haukkuen. Muutenkin Rannu pitää vahtia. Sisällä jos huomaa jotain omituista, haukahtelee se heti korvat pystyssä varoitushaukkuja. Se näki eilen naapurin lapinkoiratytöt. Ensin oli vähän nöyränä kauempana, sitten rohkaistui ja meni leikkeihin mukaan. Uutterasti se myös yritti astua toista tytöistä... Uskoi heti, kun sai kipakat pakit.