lauantai 22. maaliskuuta 2014

Pahin takanapäin

Irja-harmas ja lapset
Nyt on sitten karitsoinneista aiheutuva suurin työ takanapäin. En ole enää pullotellut ketään, kun emoilta tulee maitoa hyvin ja karitsat ovat tyytyväisiä. En ole myöskään nyt hetkeen punninnut ketään. Karitsointikarsinat on purettu ja karitsoille laitettu karitsakammari jossa on ruokaa ja vettä koko ajan tarjolla.

Tänään oli aivan ihana auringonpaiste (kuvat on muutaman päivän takaisia), ja kyllä se vaan on mahtavaa katella pikkuisia karitsoja, jotka kiitää kuin siivet selässään ja pelkkää elämisenrieua täynnä.
Iltatarkistuksella voiko olla hellyttävämpää näkyä, kuin karitsat makuulla puhtailla, kuivilla pahnoilla vierivieressä raukeina ja tyytyväisinä?


Jonin ihanat kaksoset. Näitä on vaikea olla jättämättä kotiin.

Meillään vaihtuu suomenlammaspässi. Meidän ihana Juuso kehittelee talipaiseita. Viime kesänä taistelin yhden kanssa. Sitä ei millään meinannut saada umpeen, vaan kärpäset yritti koko ajan pesiä haavaan. Päätettiin, että jos Juuso tekee niitä vielä lisää, on Juuson aika mennä. Ja ikävä kyllä se on tässä talven aikana tehnyt nyt kaksi paisetta. Ne on semmosia tolkuttoman isoja, parin nyrkin kokoisia. Puhjetessaan niistä valuu tolkuttoman paljon majoneesin näköistä mähnää. Vähän kuin isoja finnejä olisivat. Eivät sinänsä ole vaarallisia lampaalle.

Marjatan tytöt muuttavat Valkeakoskelle.
Tilalle tarvitaan siis uusi pässi. Tästä syystä voin jättää kotiin pari Juuson jälkeläistä. Valinta on vaikea. Tiluksille jäänee Jumin musta karitsa (villan värin takia, mustia lampaita meillä ei ole kuin kaksi ennestään) Mustikka, sekä Liinan mäyräkaritsa Martta.

Masi-poika pääsee Parkanoon ja saa ihania tyttöystäviä.
Kainuunharmaksiakin tekee mieli jättää kotiin. Jos vaan vaihtokaupat onnistuu, lähtee ihana mäyräpässi Masi Parkanoon, ja tilalle tulee kainuunharmaspässikaritsa. Emme kuitenkaan luovu nykyisestä harmaspässi Aatusta, lisätään vaan pässejäkin yhdellä...

Irjan kauniskasvoinen uuhikaritsa. Tätäkin on vaikea olla jättämättä kotiin.

Muutokset ei lopu tähän. Komealla Siiri-harmaksella on siis krooninen utaretulehdus. Poistoon pitää laittaa. Hyi mikä ajatus. Siiri on ihana. Pahaääninen, mutta rauhallinen ja mukava lammas. Erittäin hyvä emo, ja tehnyt hyvän kokoisia ja elinvoimaisia karitsoja. En millään haluaisi luopua Siiristä, mutta tilat on rajalliset. Tulee olemaan tosi ikävä reissu teurastamoon kesän alussa, kun kyytissä on sekä Juuso että Siiri.

Liinan mäyrätyttö. Tämä jää kotiin.
Vuohetkin lisääntyy. Luukas-pukki saa pikkukaverin. Luukas on ollut yksinään, mutta sillä on ollut kutut ihan näköpiirissä viereisellä laitumella, ja lampolassa naapureina on pässit. Nyt on kuitenkin tarkoitus tehä Luukakselle uusi laidun, jossa ei ole kavereita ihan vieressä. Hyvä on silläkin olla lajitoveri samalla laitumella.

Iinan uuhikolmoset.  Pandasilmä jää kotiin.
Kanalakuuluiset on jääneet ihan karitsaelon jalkoihin. Kanalassakin on jälkikasvua. Haudonnat on tuottaneet tulosta, ja tipuja on kuoriutunut. Vielä on sitkeitä emoja, jotka haluavat omia tipusia. Näille laitetaan myös munat alle. Munantuotanto on tipahtanut roimasti siitä, missä se vuodenvaihteessa käväs. Alhoilta ei ainakaan lisääntymisviettiä puutu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti