Puita ja laitumia

Puuhakkaita päiviä Kurkiniemessä. Kaikilla märehtijöillä on uudet laitumet. Pukkien laidun alkoi olla jo aivan loppuunkaluttu, joten niille ensin. Hieno ja rehevä metsälaidun, on kalliota kiipeilemiseen ja vesakoita tuhottavaksi. Kaks päivää ne ehti siellä olemaan, kunnes Mute otti hatkat... On se ihme epeli.
Korjailin vähän aitaa, luulen tietäväni mistä se läpi tuli. Nyt se on ollut siellä taas pari vuorokautta karkaamisensa jälkeen.

Puita ollaan myös tehty. Meillähän talo lämpiää puilla, joten niitä saa sitten kyllä tehdäkin. Puut saadaan omasta pikkumetsästä, sekä naapurin isännältä ostetaan mysö vähän rankaa. Ens talven lämmöt on turvattu.

On ollut niin kylmä ja huono kesä, että Raivo-kilpikonna pääsi "kesämökilleen" vasta muutama viikko sitten. Hetken näytti, että mökki on tullut tiensä päähän, mustassa altaassa oli reikä, ja konna ilman vettä. Onneksi tallessa oli lapsen käyttämätön, iso ulkoallas. Siitä reunat irti, ja muovi altaaseen. Hyvin tuntuu pelittävän, ja Raivo saa jatkaa kesämökkeilyään. Toivottavasti ensi kuusta tulee sen verran lämmin, että konna saa jatkaa mökkeilyään vielä tovin.

Kauan odotettuja pupunpoikasia. Näyttäisi olevan pari tosi vaaleaa, keltainen, ruskea ja musta. Meillähän on muutama teuraspupu, joita en todennäköisesti raski kaikkia laittaa pois hienon villansa vuoksi. Jos vain pärjäävät poikaporukassa tappelematta, ajattelin niistä parit villat ottaa, ja jos sitten keväällä laittaisi ne pois.

Ja nimisekoilua pennun kans... Kasvattaja oli nimennyt meidän pennun Runneksi. Jossain vaiheessa hänellä meni sekaisin Runne ja Rannu. Meidän korviin Rannu kuulosti kivemmalta nimeltä, joten kutsuimme siis pentua Rannuksi. Sitten saimme kuulla, että rannu tarkoittaa harmaata ja runne ruskeaa. Pienen pohdinnan jälkeen muutimme nimen Runneksi. Eipähän pääse poromiehet kuittailemaan, että miksi meidän ruskeaa koiraa kutsutaan Rannuksi... Ran-eiku Runne tuntuu ottavan nimenmuutoksen lunkisti, tottelee jo hienosti uutta nimeään. Vielä kun ihmisetkin oppisivat.

 Painit jatkuu...
Runne on kova kutiamaan, siis raaputtaa itseään. Laitoin sille Strongholdia niskaan, ajattelin että jos on saanut ulkoloistartunnan jostain. Litku ei tunnu mainittavammin auttavan, joten poika on nyt vehnättömällä ruualla. Toivottavasti ei ole mitään vaikeaa allergiaa. Ens viikolla on rokotukset, täytyy jutella eläinlääkärin kanssa tästä.

Raivo

Nyt en puhu tunnetilasta, vaan arviolta kolmikymppisestä punakorvakilpikonnaneidosta nimeltä Raivo.
Raivo tuli minulle vuonna 2004 kaverinsa Bööniksen kanssa. Niillä oli silloin eri nimet, ja itseasiassa Raivoa oltiin luultu pojaksi. Tosiasiassa molemmat olivat tyttöjä.
Konnat asuivat samassa altaassa, mutta olivat kovia tappelemaan. Tai se oli Böönis, joka piti Raivoa liian kovassa kurissa. Raivo ei uskaltanut uida vapaasti laisinkaan, vaan se lähinnä ajelehti kilpensä sisässä. Aina kun Böönis lähestyi, käänsi Raivo kilpensä sitä kohti. Mikä olikin ihan fiksua, Bööniksellä oli ikävä tapa haukata ohimennessään Raivoa. Näillä on partaveitsenterävät hampaan (koettu on...), voivat saada ikävääkin jälkeä aikaiseksi niin halutessaan.
Raivo alkoi myös oleilemaan lämmittelytasolla koko ajan. Ei siis uskaltanut mennä enää veteen laisinkaan, mikä ei ole hyvä asia suokilpikonnalle.
Katsoin aiheelliseksi erottaa konnat omiin altaisiinsa.

Näin eleltiin jokunen vuosi, mutta ikäväksi Böönis pääsi karkuun kesällä 2008. Ne oli laitettu juuri uusiin ulkoaltaisiinsa, ja jollain ihmeen kaupalla Böönis oli sieltä päässyt pois. Nämä ovat melkoisia houdineita, ja uskoa saa että oltiin tarkkaan mietitty kaikki mahdolliset ulostuloreitit. Vaan niinpä kuitenkin Böönis pääsi "kesämökistään" ulkomaailmaan, eikä sitä ole sen koommin näkynyt. Tietysti yritettiin haravoida ympäristöä, mutta tehdävä oli lähes mahdoton. Ei mitään hajua, mihin suuntaan se oli lähtenyt, ja tässä tätä lääniä kuitenkin riittää. Ja kaikenhuipuksi tuo pieni lampi, josta menee virtaava puro isoon järveen.

Niinpä Raivo jäi ainoaksi kilpikonnaksi. Ei tämä sitä näytä hetkauttavan. 
Raivo sai nimensä, kun se on niin kertakaikkisen raivokas. Sitä on pidetty joskus aikaisemmassa kodissa  lasten leikeissä mm. jääkiekkona... Onko ihme, ettei konna kauheasti luota ihmisiin? En ole alkanut sitä sen kummemmin kesyttelemään, Raivo elelee omaa mielenkiintoista elämäänsä akvaariossaan. Sähisee kuin viitapiru, kun sen ottaa sieltä pois.

Raivo syö pääasiassa muikkuja, vähän muita kaloja ja toisinaan sisäelimiä. Katkarapuja se saa herkkuina silloin tällöin, kuten myös mustekalaa ja muita äyriäisiä. Konnien pellettejä Raivo saa myös. Kasviksista uppoaa kurkku, tomaatti, viinirypäleet, joskus harvoin salaatti.
Kesällä sen ulkoaltaaseen tippuu milloin mitäkin mönkiäistä, jotka Raivo ilomielin haukkaa parempiin suihin. Hauskaksi ohjelmanumeroksi tuli viime kesänä saalistaa kärpäsiä (joita täällä riittää), ja tiputtaa niitä Raivolle välipalaksi...
Raivo viettää kesät "kesämökillään", ulos rakennettuun neljän neliön terraarioon, jossa sillä on 300-litranen allas.