Syksyn tuulia

Joiku haistelee syystuulien tuomia tuoksuja.

Tuuli on kääntynyt pohjoiseen. Kaunis ruska maassa ja puissa, aurinko paistaa matalammalta. Kurjet lähtee isoina töräyttelevinä parvina pitkälle taipaleelleen. Kauniisti kellastuneet lehdet tippuu puista, välillä tulee pieniä lehtisateita kun tuuli niitä pyörittää.
Kyllä, se on syksy.

Runnelikin on jo iso poika.

Väki vähenee tiluksilla, elämä alkaa pikkuhiljaa asettumaan uomaansa. Pikkukukot on tosiaan saatettu pakkaseen, huomena lähtee teuraspuput viimeiselle matkalleen. Vielä jää yksi poikue kasvamaan, ovat nyt vasta vajaan 6 viikkoisia. Yksi tyttöpupu lähti tänään matkaan kohti pohjoista. On kiva luovuttaa eläimiä uuteen kotiin, kun on tunne että hyvään kotiin pääsevät. Ainahan näistä on pieni huoli, että mihin päätyvät ja millaisen elämän saavat.

Ehdinpäs... kameraan tallentui muutama kurki valtavasta kurkiparvesta.

Muten Nappi-poika muutti sekin uuteen kotiin, pääsi hellustelemaan. Mute siirtyikin sitten pässien porukkaan, ettei tarvitse yksin olla. Hienosti on mennyt, ei mitään nahisteluja eikä törttöilyjä, pojat kunnioittaa toisiaan ja elelevät kaikessa rauhassa. Muten lempipaikaksi on tullut ison kivi, siellä se makoilee kiven päällä ja katselee maailmaa.

Pässilä ei ole ihan vielä valmis. Mutta eipä pojat sitä tunnu kaipaavan. Niillä on metsäisessä talvitarhassaan kolme suurta kuusta, joiden suojissa pojat tykkäävät makoilla. Edes sade ei aja pässejä sisälle pässilään, Mute kylläkin hienohelmana livahtaa katon alle sadetta pakoon.
Teuraspässit ovat vielä isojen pässien kanssa, tänään olisi operaationa siirtää ne omaan karsinaansa lampolaan.

Tyytyväinen Mute.

Tyytyväinen Veeti metsälaitumellaan.

Ami-pässi ja Topi Topiassoni.

Pikkupuput, joista yksi lähti kohti uutta kotiaan.

Puita ja laitumia

Puuhakkaita päiviä Kurkiniemessä. Kaikilla märehtijöillä on uudet laitumet. Pukkien laidun alkoi olla jo aivan loppuunkaluttu, joten niille ensin. Hieno ja rehevä metsälaidun, on kalliota kiipeilemiseen ja vesakoita tuhottavaksi. Kaks päivää ne ehti siellä olemaan, kunnes Mute otti hatkat... On se ihme epeli.
Korjailin vähän aitaa, luulen tietäväni mistä se läpi tuli. Nyt se on ollut siellä taas pari vuorokautta karkaamisensa jälkeen.

Puita ollaan myös tehty. Meillähän talo lämpiää puilla, joten niitä saa sitten kyllä tehdäkin. Puut saadaan omasta pikkumetsästä, sekä naapurin isännältä ostetaan mysö vähän rankaa. Ens talven lämmöt on turvattu.

On ollut niin kylmä ja huono kesä, että Raivo-kilpikonna pääsi "kesämökilleen" vasta muutama viikko sitten. Hetken näytti, että mökki on tullut tiensä päähän, mustassa altaassa oli reikä, ja konna ilman vettä. Onneksi tallessa oli lapsen käyttämätön, iso ulkoallas. Siitä reunat irti, ja muovi altaaseen. Hyvin tuntuu pelittävän, ja Raivo saa jatkaa kesämökkeilyään. Toivottavasti ensi kuusta tulee sen verran lämmin, että konna saa jatkaa mökkeilyään vielä tovin.

Kauan odotettuja pupunpoikasia. Näyttäisi olevan pari tosi vaaleaa, keltainen, ruskea ja musta. Meillähän on muutama teuraspupu, joita en todennäköisesti raski kaikkia laittaa pois hienon villansa vuoksi. Jos vain pärjäävät poikaporukassa tappelematta, ajattelin niistä parit villat ottaa, ja jos sitten keväällä laittaisi ne pois.

Ja nimisekoilua pennun kans... Kasvattaja oli nimennyt meidän pennun Runneksi. Jossain vaiheessa hänellä meni sekaisin Runne ja Rannu. Meidän korviin Rannu kuulosti kivemmalta nimeltä, joten kutsuimme siis pentua Rannuksi. Sitten saimme kuulla, että rannu tarkoittaa harmaata ja runne ruskeaa. Pienen pohdinnan jälkeen muutimme nimen Runneksi. Eipähän pääse poromiehet kuittailemaan, että miksi meidän ruskeaa koiraa kutsutaan Rannuksi... Ran-eiku Runne tuntuu ottavan nimenmuutoksen lunkisti, tottelee jo hienosti uutta nimeään. Vielä kun ihmisetkin oppisivat.

 Painit jatkuu...
Runne on kova kutiamaan, siis raaputtaa itseään. Laitoin sille Strongholdia niskaan, ajattelin että jos on saanut ulkoloistartunnan jostain. Litku ei tunnu mainittavammin auttavan, joten poika on nyt vehnättömällä ruualla. Toivottavasti ei ole mitään vaikeaa allergiaa. Ens viikolla on rokotukset, täytyy jutella eläinlääkärin kanssa tästä.

Kesän touhuja

No onpa aikaa vierähtänyt viime päivityksestä. Kevät ja kesän alku on aina niin kiireistä ja puuhaa täynnä, ettei ehdi päivittelemäänkään.
Laitumet on kunnostettu ja kaikki eläimet on ulkona, lampolasta lampaiden iso karsina tyhjennetty (kiitos pohjoisen apujoukoille!!), puput on saaneet kesäkampaukset, kalkkunat haettu, vuohille tehty uus laidunmökki, pässeille aidattu uus metsälaidun... mitä vielä?

Ihana vaalea pupupoika kesätukassaan.

Eniten aikaa ja ennen kaikkea hermoja on kuitenkin käytetty Muten-pukin kanssa. Se kun ei tahtonut olla omalla laitumellaan laisinkaan. Yhä uudelleen se keksi minun laittamista aidoista porsaanreikiä (pukinreikiä?), ja pinkas kuttujen luo.
Se vietti monta aurinkoista loppukevään päivää kaverinsa Nappi-kilin kanssa sisällä karsinassa, kun minä virittelin talvilaidunta pukinvarmaksi paikaksi. Kun päästin sen tutustumaan aikaansaannoksiini, mittaili se hetken tekeleitäni, ja roiskas yli... Voi että oli kirosanat herkässä, kerran kiireessä ja nälkäisenä myös itku. Olihan kerran myös puhelinkin jo kädessä, ja teurastajan numero valittuna. Vaan silti ajattelin vielä kerran kokeilla...
Kun sain talvilaitumesta Mutenkestävän, saatoin keskittyä kesälaitumen fiksaamiseen. Sähköä Mute kyllä kunnioittaa, mutta heti jos se saa sorkillaan jostain ponnistettua, tulee se yli että heilahtaa.
Pukkilaidun rajoittuu yhdeltä sivultaan puuliiteriin, ja siitä seinää vasten viistosti ponnistamalla Mute tuli yli. Eli aidan korotusta parilla sähköpiuhalla. Sitten seuraavaksi vuorossa puinen laidunportti. Korotin ensin porttia laudoilla ja aitaverkolla, vaan tämä pukin ja hämähäkkimiehen ilmiselvä risteytys tuli siitäkin yli. Pariin kertaan laittelin portin päälle sähköpiuhat, ja kas, Mute tuli silti yli. Nyt viimeisenä epätoivon tekona on portin eteen viritetty säälittävä viritelmä, joka ihme kyllä toimii!
Vedin siis portin eteen kolmella sähköpiuhalla alueen, eli Mute ei enää pääse portillekaan.

Martta, Muten kaveriksi muuttanut Nappi-pukki ja Irmeli

Se on jännä juttu, jos en olis ollut niin saakutin kiukkuinen, olisin syvästi ihaillut vuohen älykkyyttä. Mute nimittäin kokeili joka raon ja reiän, mitä kuvitella saattaa. Kun päästin sen fiksattuun aitaukseen, se meni keskelle seisomaan ja mittaili aitaa. Se siis seurasi katseellaan sähköpiuhaa, mietti mihin se menee. Kun se löysi pienenkin katkoksen, tuli se heilahtamalla yli. Valehtelematta kymmeniä kertoja minä olen tälle keväälle aitoja fiksaillut. Nyt tuo porttiviritelmä tuntuisi pitävän, Mute on ollut yli viikon omalla puolellaan.
Sormet ristissä...

Juuri tulleet kalkkunalapset

Ja tosiaan kalkkunat on haettu. Viis kappaletta tällä kertaa. Aluksi olivat sisällä ajaan viikon. Nyt ovat jo siirtyneet ulos, edelliskesäiseen kalkkunahäkkiin. Vielä pitäisi tehdä isompi kalkkunalaidun ja sinne kalkkunamökki.

Karitsoille tehtiin karitsabaari laitumelle. Ajatuksena oli, että saavat käydä siellä syömässä karitsarehua. Eipä ole maistunut. Vihreää sen sijaan syövät kuin lampaat konsanaan. Juhannuksena vieroitetaan karitsat emoistaan, ja osa karitsoista matkaa jo uusiin koteihinsa.

Uskollinen paimenpoikani Joiku ja lampaat

Pässilauma on myös saanut täydennystä. Käytiin hakemassa Ahvenanmaalta uus suomenlammaspässi, Topi. Topi on linjan 14 ruskea pässipoika. Vähän ujo, mutta utelias ja rohkea.
Topi sai kaverikseen kainuunharmaspässikaritsa Jalon. Jalo on kauan haaveilemani ruskea kainuunharmas. Jalo on ollut osittain pulloruokinnalla, joten se on hirmu kesy ja rapsutusperso. Nätisti niiaa ihan maahan asti, kun vähänkään rapsuttelee.

Isot pässit ottivat tosi hienosti uudet tulokkaat vastaan. Mitään ahdisteluja tai kahnauksia ei ole ollut. Ja Topista ja Jalosta tuli heti kaverit. Ne kulkee kimpassa ja nukkuu vierekkäin. Ihanat pässipojat!

Harmaspässi Jalo.

Suomenlammaspässi Topi.

Topi, Veeti ja Ami suolaisella iltapalalla.

Pässit kesätöihin

Isot pässipojat ja Mute-pukki lähtivät eilen kesätöihin, metsää raivaamaan. Niillä onkin nyt ihan uus laidun, saapa nähdä minkälaista jälkeä saavat kesän aikana tehtyä. Metsä on meidän "takapihalla", oikea satumetsä paikoin, mikä huomattiin kun rämmittiin siellä pusikoiden ja vesakoiden seassa aitaamassa. Toivottavasti pojat kuorivat sen esiin .
Pojat menivät laitumelle eilen iltapäivällä. Jo kerran kiikutin Muten ja valkoisen Veetin omalle puolen aitaa... Olisivatko ali lipsahtaneet, Mute pienenä ensin ja Veeti-valtamerilaiva perässä. Näillähän ei ole kuin kaksi lankaa sähköaidassa. Isot pässit pelkää sähköä kuin mitäkin petoa, mutta Mutelle voi houkutus käydä sähköäkin vahvemmaksi. 
Mutenhan lähtee omalle kallioiselle laitumelleen, jahka Irmelin Nappi-pukki vierotetaan Mutelle kaveriksi. Siellä on neljä piuhaa sähköä, viime vuonna piti pukit hyvin omalla puolellaan. Paitsi että kerran jouduin Muten viemään omalle puolelleen... Se on vähän tuommonen Houdini tuo meidän Mute...

Uuhetkin saisi viedä jo laitumelle. Saatiin kaksi lohkoa kuntoon, vielä olisi yhden lohkon tolpat kunnostamatta. Se lohko jäi viime keväänä jostain syystä välistä, ja sen kyllä huomaa. Kuusitolpat alkaa lahoamaan oikein urakalla, ja tuntuu että lähes jokaisen tolpan joutuu terottamaan uusiksi tai kokonaan vaihtamaan. Kuttuja en vielä vie laitumelle, kulettelen niitä metsissä syömässä. Odotan, että laidun purskahtaa täyteen mittaansa. Toissa keväänä vein ne innoissani aivan liian aikaisin laitumelle, ja nehän putsas sen hetkessä, eikä siellä sitten kasvanut koko kesänä oikein mitään.

Pupuilla on lainauros Lumimies hommissa. Luonnonkeltainen Maija-angora on astutettu parisen viikkoa sitten. Parhaillaan siellä on harmaa Malviina Lumimiehen kanssa treffeillä. Katsotaan, mitä näistä tulee. Nythän on syntynyt kaksi poikuetta, toiseen syntyi 5 poikasta, toiseen 4, joista yksi kuoli viikon vanhana kuristuttuaan emonsa nyppimiin villoihin... Näistä 6 on poikaa, ja kaksi tyttöä. Yksi poika, ihana luonnonkeltainen Niki, on muuttanut omaan kotiin, muut jäänevät kasvamaa paisteiksi. Naaraista ajattelin pitää ainakin toisen, sinisen Nillan. Musta tyttöpupu vielä odottelee kohtaloaan, voi olla että laitan sen myyntiin. Jos raskin.