Mukulat kasvaa

Terveisiä kummitädille! :D Nasta se vain kasvaa ja kasvaa. Riiviöiässä ollaan, kaikki paikat tongitaan ja tutkitaan. Joka paikkaan pitää päästä ja ittensä ängetä. Mutta suht fiksukin se on. Parista kerrasta oppi, että pässien puolelle ei kannata vahingossa joutua, sieltä ei meinaa löytää pois. Pari kertaa sen nostin emonsa luo viereiseen karsinaan, eikä sen jälkeen ole sinne mennyt. Tai jos onkin, on löytänyt tiensä ulos.

Pupulassakin alkaa olemaan vilinää. Penikat on tulleet pesästä ulos. Alla erityishuono kuva keltaisesta (tai kanelisa) poikasesta, kun se viuhahti pesän ulkopuolella. Tongin vähän pesää, ja siellä näyttäisi olevan yksi musta, tämä keltainen, ilmeisesti harmaa ja oletettavasti madagaskar/isabella. Olin aiemmin pentuja tutkiessani katsovinani, että siellä olisi ollut ruskeakin, mutta ei ole enää? Joko katsoin väärin, tai sitten sille on tapahtunut jotain.

Nämä penikat ovat ruskean Nastin. Nastin sisko Pella on myös astutettu. Pari viikkoa vielä, ja sitten olisi sen laskettu aika. Varmaan kevään edetessä astutan vielä yhden naaraan, viimekeväisen harmaan poikasen. Ehkäpä kesällä/loppuksesällä astutan vielä lisää. Pakko sanoa, että se kaninliha oli erinomaisen hyvää...!

Joikulainen

Voi tuota Joikulaista. On taas Se aika vuodesta. Se aika, kun tyttöjen sulotuoksut alkaa käydä ylivoimaisiksi. Joiku huokailee ja vikisee hiljaa, on levoton, ulkona se päivystää portinpielessä ja ulvoo. Toistaiseksi on ruoka onneksi maistunut, onpa ollut keväitä, jolloin Joikulainen ei ole syönyt juuri mitään pariin viikkoon. Aina näihin aikoihin minä vannon, että nyt tilataan aika eläinlääkärille ja Joikulta lähtee pallit.

Vaan sittenpä se jo alkaakin taas helpottamaan. Huokailut vähenee, levottomuus laantuu ja se hiljainen piippaus vaikenee. Voi taas luottaa, että Joiku pysyy pihassa. Ja taas on pallit säästyneet. Tietysti meillä olisi toiveissa, että Joiku jonain päivänä jatkaisi sukua. Ensin täytyy käydä vähän lääkärintarkistuksissa, poropaimennustaipumustestissä ja löytää sopiva morsian.
Tässä olisi tarkoitus suunnata taipumustesteihin ihan lähiaikoina. Jänskää. Joikuhan on paimennellut vain noita meidän lampaita, niitäkään ei varmaan oikeaoppisesti, mutta sen verran kuitenkin, että verissä on touhu.

Parasta lääkettä tyttöjen tuoksujen aiheuttamiin levottomuuksiin on kunnon metsälenkit. Siinä tytöt unohtuu, kun saa kaahata tuhatta ja sataa umpihangessa kaikenmaailman hajujen -peurojen, hirvien, jänisten kettujen, EI tyttökoirien...- perässä.Ihana, onnellinen poropoika.

Eihän ne koskaan näytä siltä, miltä luonnossa. Ainakaan minun kamerasta tulleena. Yläkuvassa on hauska kivi, jonka päällä kasvoi kaksi pikkukuusta. Hieno luonnossa, tyhmä kuvassa...

Nasta!

"Moi, mä oon pikkuinen Nasta! Kuvassa olen 4 vuorokautta vanha."

"Tykkään hyppiä ja loikkia, ja kaahata niin lujaa kuin kintuistani pääsen."

"Mun äiti on ihana Martta, joka on mun turvana ihan koko ajan."

"Martan kaverit kävi tutustumassa muhun. Pikkusen jännitti, niillä molemmilla on valtavat sarvet. Harmaa-valkoinen Irmeli oli tosi kiva, haisteli minua Martta-äidin valvovan silmän alla, ja sen jälkeen oltiin ihan kavereita. Ei mitään draamaa ollut."

 "Toinen iso kuttu, Valpuri, on noitten johtaja. Äiskääkin jännitti, kun Valpuri tuli eka kerran haistelemaan minua. Valpuri haisteli minua tosi tarkkaan, ja jatkoi sitten kaikessa rauhassa touhujaan. Meikä-Nasta oli hyväksytty isojen kuttujen jengiin!"

"Tulin siitä niin iloiseksi, että aloitin aivan hurjan kaahailun ees ja taas. Silmissä vaan vilisi, kun meikä sinkoili menemään."
 

"Äippä pitää minua huolellisesti silmällä koko ajan. Se on heti paikalla, jos vähänkään inahan tai eksyn kauemmas."

"Isotkin kutut odottaa jälkeläisiä. Ei millään malttais odottaa, että saan riehumiskavereita!"

Harmaa-valkoinen Paksu-Irmeli.

 Valkoinen Valtava-Valpuri, kuttujen kiistaton pomo ja ikärouva.

Martta-kutun kili!

Meidän teiniäiti Martta poiki eilen aivan itsensä näköisen kuttukilin! Minähän juoksin jo keskiviikosta lähtien lampolassa, taisinpa yhtenä yönä käydä parikin kertaa tarkistamassa tilannetta. Martta valutteli vähän limaa keskiviikkona ja torstaina, olin varma että kohta mennään...
Vaan ei, Martta on täsmällinen kuttu. Tasan laskettuna aikanaan ja minulta lähes salaa se pyöräytti jälkikasvunsa maailmaan.

Kuin kaksi marjaa... Punainen väri pahnoilla on lämpölampusta, ei verta...

Olisin toivonut Martalle pukkikiliä. Kilin isästä kun ei ole täyttä varmuutta, en uskalla laittaa sitä myyntiin. Voi nimittäin olla, että kili on enonsa lapsi, eli Martan velipuolen Morrisonin. Niitä oli kolme pukkia laitumella, Mute, Morrison ja Luukas.
Olen kuitenkin melko varma, että kili on Luukaksen jälkeläinen. Luukas oli suurin ja vanhin pukkiporukassa, Johtaja. Kun huomasin, että Martta oli pukkien puolella, ei Luukas päästänyt pikkujätkiä (Mutea ja Morrisonia) lähellekään Marttaa. Mutta sehän ei takaa mitään.
Pukkikili olisi huomattavasti helpompi laittaa pois, kuin tuo ihana kuttulainen.

Hapuilee, hapuilee, hapuilee... Kunnes viimeinkin oikeassa osoitteessa!

Martta on tosi hyvä emo. Erittäin huolehtivainen. Kilin ei tarvitse päästää kuin ihan pienen pieni ääni, ja Martta on kärppänä tilanteessa. Tissille päästi hyvin, ja putsasikin pientä aivan antaumuksella. Ihan turhaa jännitin teiniraskautta ja teiniäiteyttä. Toivottavasti jatkokin sujuu yhtä hienosti, kuin alku.

Jätkiä kiinnosti viereisessä karsinassa aivan hulluna naapurikarsinan tapahtumat.

Martan naapurikarsinassa on pässit ja Mute-pukki. Pässejähän ei ole nyt kuin kolme. Kaikkia kiinnosti viereisen karsinan touhut aivan tautisen paljon. Ne tunkivat turpaansa aidan raoista niin pitkälle kuin saivat, ja silmät pyöreinä haistelivat tilannetta.

"Huh, viimeinkin onnistuin!" Punainen valo on lämpölampun hohkaa.

Nämä pienet on aivan ihania, kun eivät meinaa hoksia, miten pääsee esim. makuulle... Tuo kuttukilikin yritti niin kovin, mutta hitsi vie kun aina jäi takapää pystyyn... Sitten viimein se sen keksi. Se rojahti minun jalkani vierelle, nojasi leukaansa jalkaani ja nukahti. Pää vain retkahti kun pikkukili uuvahti. Olihan sillä kyllä ollutkin aikamoinen päivä.

I.Aatu 14.9.2011-24.1.2014

Olis vaan pitänyt laittaa Aatu-pässi teuraskuormaan mukaan. Nyt sille tuli vähän ikävämpi loppu. Se sairastui virtsakiviin. Taas. Torstaina alkoi potkiskelemaan mahansa alle. Se sai heti c-vitamiinit ja kunnon kipulääkityksen. Perjantaina tilassa ei muutosta, joten samat dropit. Hieroin pippeliä ja virtsaputkea, josko kivet lähtisivät liikkeelle. Pissaa Aatulla ei juurikaan tullut, ja se oli aika huonossa kunnossa. Ei syönyt, ja oli tosi hiljainen ja vaisu. Värisi välillä hiljalleen.
Päätin, että jos se ei ole lauantaiaamuna parempi, pääsee Aatu pois.
Ja eihän se ollut.

Metsästävä kaveri tuli onneksi aamusta hätiin. Sinänsä hieno lähtö oli Aatulla, niin hieno kuin tuossa tilanteessa voi lla. Taluttelin sen kaikessa rauhassa pihalle, kiitin sitä ja totesin, että kohta helpottaa. Kaveri ampui sen nopeasti ilman turhia ihmettelyjä. Nätisti putosi Aatu jaloilleen, eikä enää ylös noussut.

Aatu oli hyvä pässi. Lopun ihmeellistä puskuvimmaansa (olisko liittynyt kiviin ja pissavaivoihin?) lukuunottamatta se oli todellinen herrasmies. Ja puskuvimmansa jälkeenkin.
Toivottavasti Särkänniemen Koiramäkeen syntyy ihania karitsoita keväällä, ties vaikka sieltä tulisi Aatun poika meille isänsä työtä jatkamaan.
 _ _ _ _ _ _ _ _

Oli muuten todella nopeaa toimintaa raatoautolla. Maanantaina ennen yhdeksää soitin noudon, ja se oli jo haettu illalla kuuden aikoihin. Harmittaa vähän se talja, sinne meni.
Ja on muuten jännä juttu, että meillä on nyt enää kolme pässiä. Ne samat kolme, jotka on olleet alusta asti, meidän ensimmäiset lampaat. Kolme "sekarotuista", jalostamatonta peruspässiä (joista kaks kuohittua) ne vaan porskuttaa, ja jalostetut rotulampaat joudutaan kuoppaamaan jo ennen kuin ne täyttävät 4v.

Taljoja

Vielä olisi pari kappaletta ruskeita pitkävillaisia karitsantaljoja myymättä. Hinta näillä on 80e/kpl. Keväällä on tulossa lisää taljoja, mustia ja erisävyisiä harmaita.

Nämä on tosi monikäyttöisiä, kestäviä ja ennen kaikkea ekologisia. Ei ole käsitelty millään myrkyillä (kuten melkeinpä kaikki halpistaljat), näiden kantaja on saanut eläessään lajinmukaisen, hyvän elämän ja näitä ostamalla tukee suomalaista pientuottajaa. Ja suomalaista työtä, mukaanlukien teurastamot ja muokkaamot.

Meillä taljoja on käytetty pulkassa, potkurissa, nuotiolla istuessa ja auton penkillä pyllyjä lämmittämässä, koiran makuupaikalla... Kuistin penkillä ovat nättejä sisustuselementtejä, ja ennen kaikkea lämpimiä pyllynalusia. Kovilla pakkasilla kun kylmä hiipii nurkista sisään, on aivan ihana laittaa lampaantalja sänkyyn, siihen lakanan päälle. Se on lämmin ja pehmeä! Ja jos oikein on horkassa, niin toinen talja siihen päälle ja itse pujahtaa taljojen väliin. Voin taata, että lämpiää hetkessä.
Illalla telkkaria kattoessa tai muuten vaan sohvalla loikoillessa niin aikuiset kuin lapsetkin käpertyvät lampaantaljojen alle.

Talja on myös terveellinen alusta lapselle. Iltalehti tiesi kertoa 9.9.-14, että tuore tutkimus toteaa, että jos lapsi saa viettää elämänsä ensimmäisten kolmen kuukauden aikana aikaansa taljan päällä, voi se ehkäistä allergiaa ja astmaa.

"Tuoreen tutkimuksen mukaan vauvan nukuttaminen eläimen taljalla ensimmäisten kolmen kuukauden aikana voi vähentää riskiä sairastua astmaan ja allergioihin myöhemmin.
Jo aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että vauvan altistuminen erilaisille mikrobeille voi suojata allergioita ja astmaa vastaan. Näitä löydöksiä ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan aukottomasti urbaanissa ympäristössä. Tämä uusi tutkimus käsittelee kaupunkiolosuhteissa eläviä lapsia, jotka olivat nukkuneet eläimen taljalla vastasyntyneenä.
Tutkimusmateriaali käsitti 2441:n terveenä syntyneen saksalaislapsen tiedot. Heidän terveyttään seurattiin 10 vuoden ikään saakka. 55 % lapsista nukkui eläimen taljalla ensimmäisten kolmen ikäkuukauden aikana. Riski sairastua astmaan kuuteen ikävuoteen mennessä oli 79 % pienempi niillä lapsilla, jotka olivat nukkuneet taljalla vastasyntyneenä verrattuna niihin, jotka eivät olleet.
- Aiemmat tutkimukset ovat antaneet aihetta epäillä, että maalaisympäristössä vallitsevat mikrobit voiva suojata astmalta. Eläimen talja voi sisältää samantyyppisen mikrobimaailman ja toimia samalla tavalla. Asiaa pitää ehdottomasti tutkia lisää, toteaa tohtori Christina Tischer Helmholz Zentrum Munchenin tutkimuslaitokselta Science Daily -sivustolla.
Lähde: Science Daily"

Tähän kyllä haluaisin lisätä, ettei mikä tahansa talja ole terveellinen. Ulkomaisia taljoja hyvin usein käsitellään sellaisilla myrkyillä, että ihan heti en lastani sellaisen päälle laittaisi köllimään.

Mikäli talja kiinnostaa, laita s-postia osoitteeseen jatta@kolumbus.fi tai soita 040-7022570, niin jutellaan lisää. (puhelinhan mulla kulkee välillä vähän huonosti mukana, mutta jätä vaikka viesti jos en vastaa, niin tiedän soitella takaisin. Pelkkiin tuntemattomiin numeroihin en soittele takaisin, sen verran nuo lehtimyyjät on taas vainonneet.)

Kyydistä jääneet

Sonja-kainuunharmas

Sinne lähti lampaat. Ihana Sonja seisoi rapsuteltavana kaikessa rauhassa, katseli suurilla silmillään, että minnes nyt ollaan tultu. Kukka piileskeli Sonjan takana ja Manu hääri toiveikkaana uuhien kimpussa.
Siiri jäi kyydistä. En tiedä oliko hyvä vai huono ratkaisu, mutta jäipä nyt kuitenkin. En raskinut viedä teuraaksi. Pitäisi keriä se, on paksussa ja pitkässä villassa. Jotenkin pitäisi osata keriä saksilla niin, että Siirille jäisi parin sentin lämmittävä villakerros. Ei ihan viitsi päästellä koneella nakuksi, kuitenkin muut uuhet ulkoilevat, eikä Siiri kyllä laumaeläimenä jää yksin lampolaan.

Kuvassa kolme etummaista lammasta: mummo, äiti, lapsi ja lapsenlapsi. Vasemmalla Siiri, keskellä Siirin lapsi Justiina. Oikeanpuolimmaisena Iina, joka on Justiinan mummo Justiinan isän puolelta.

Matkasta jäi myös Aatu. Aatu on käyttäytynyt oikein mallikelpoisesti. Itseasiassa oikein herrasmiesmäisesti. Se tulee reippaasti kohti, mutta hiljentää huomattavan ajoissa. Sitten astuu muutaman askeleen, kaula pitkälle ojentuneena, pää vähän vinossa. Tekee kaikin tavoin selväksi, että rauhassa tullaan. Tiedä sitten, mikä ihmeen juttu se puskeminen oli.
Tietenkään minä en nyt luota Aatuun. Vaatii vähän pitemmän ajan, että luottamus taas palautuu. Koko ajan on silmät selässä kun pässien karsinassa touhuan.