Päivä Kurkiniemessä

Kurkiniemen päivät lähtevät suht leppoisasti käyntiin. Aamulla, kun on ruokittu poika ja äiti sekä kissat ja koirat, lähdemme koko jengi ulos.
Ensin suuntaamme kanalaan. Heittelen kaurat pehkuihin ja keräilen munat. Tarkistan, että kaikki on ok. Muuta ei tarvitsekaan tehdä, jos olen edellisenä iltana vaihtanut vedet, pessyt kupit, laitellut kuivikkeita ja muutenkin häärännyt.

Kanalasta tie vie navettaan, jossa meidän pikkupässit ovat. Pässipojat saavat väkirehunsa, heinät sekä vedenvaihdon. Kuivitusta ei kauheasti tarvitse tehdä, pojat hoitavat ikävä kyllä itse tämän toimen levittelemällä heinänkorsia ympäriinsä.
Meidän pikkupässit ovat kovin arkaa porukkaa. Tarkoituksella en ole niiden kanssa seurustellut. Ei yhtään huvita kiintyä näihin, kun määränpää on kumminkin se pääsiäispöytä. Niinpä vähin elein teen tarvittavat hoitotoimenpiteen ja jätän pojat rauhassa aterioimaan.

Navetasta suuntaamme lampolaan, missä on loput märehtijät. Apuna minulla häärii lapsityövoima, halusinpa sitä käyttää tai en. Työntökärryssä on hyvä kuljettaa elukoille heinää, ja näyttääpä siellä olevan vesikuppienputsaustiskiharjakin.
Nuori isäntä on kovin otettu saamistaan (ottamistaan...) velvollisuuksista.

Kutut pääsevät usein jalottelemaan pihaan. Onhan niillä oma talvitarhakin, mutta näyttäisi tekevän hyvää päästä välillä pihaan kaahailemaan ja maistelemaan lumen alta pilkottavia oksia.
Kuttujen mahat ovat jo hienosti levinneet, ja käytökseen on tullut tiettyä arvokkuutta. Me Olemme Raskaana, ne sanovat sanattomasti.

Kuttujen kaahaillessa pihassa saavat lampaat heinänsä. Meillä on muutaman nuori uuhikaritsa, jotka saavat vielä väkirehua. En ole lähtenyt niitä sen koommin erottelemaan porukasta. Meillä on karsinan seinässä puinen väliaita, jonka laitan aina aamuisin nojalleen karsinannurkkaan, ja karitsat sisäpuolelle. Hienosti lampaat ovat oppineet, että kun väliaita laitetaan paikoilleen, saa nuoriso ruokansa. Aikuisilla ei ole lupaa yrittää päästä osingoille. Ne odottelevat, että ruokintapöytä täyttyy ihanasta heinästä.

Myös pässit saavat osansa, kuvassa tosin on parhaat palat jo syöty parempiin suihin.
Kauan aikaa palloteltiin paperittomien suomenlammasveljesten Villen ja Veetin kanssa, että myydäänkö vai laitetaanko teuraaksi vai mitä tehdään.
Onneksi ei tehty mitään. Mukavasti tasapainoittavat tuota laumaa, ja sen lisäksi niiden villa on ihanan selkeää ja rasvaista. Huovutin juuri miehelle kylmiin talvikenkiin pohjalliset Villen ja Veetin villasta, ja voin uskoa että ovat lämpimät.
Pässiveljekset ovat siis paikkansa laumassa ansainneet, ja sitä paitsi ovathan ne meidän ensimmäiset pässit (ja lampaat yleensäkin!).

Ja omat heinät saa tietysti myös Luukas-pukki. Jos kutut eivät ole revittelemässä pihassa, otan usein Luukaksen hihnaan ja pihalle. Saa vähän harjoitella kiinni olemista, ja eihän sitä tiedä jos vaikka löytäisin ne sopivat valjaat sille. Kovasti tuntuu pukkimiehenkin päivää ilahduttavan nämä pihavierailut.

Kutut komennetaan myös sisälle, ja annetaan heinät. Vuohien onni, että niitä ei ole kuin kolme. Näin ne saavat kaikki keittiöjätteet, kuten omenan- ja porkkanankuoret, perunat ja tummuneet banaanit. Lampaita on liikaa, tai sitten keittiöjätteitä liian vähän, jotta kaikille riittäisi.

Kun kaikille on annettu ruuat ja vaihdettu vedet ja muutenkin tsekattu että kaikki on kunnossa (kuivitettu, lisätty kivennäisiä, pesty kuppeja ja mitä sitä nyt häärääkään), lakaistaan lopuksi lampolan lattia. Tässäkin on lapsityövoima kovasti mukana.

Vaikka koirat ovat tehneet pihassa yllä- ja allaolevaa, lähdemme silti käymään pienellä metsäkierroksella.

Usein tuntuu, että siinä kouhkatessa unohtuu se tarpeiden teko vallan kokonaan (vai onko se niin, että ne on opetettu liian hyvälle, huolimatta tunnin riekkumisesta pääsee silti vielä metsäkävelylle...).
Paitsi että onhan niillä kyllä päiviä, ettei huvita yhtään juoksennella päättömänä pitkin pihaa. Silloin sitä pönötetään lampolan ovella tyhjin ilmein, ja ihmetellään maailman menoa. Siis bokserit pönöttää. Joiku-porokoira kyllä osaa viihdyttää itse itseäänkin. Milloin se haukkuu oravaa puussa, milloin hiirtä maassa, tai säätää muuten vain pitkin metsikköä.

Mutta sanoista tekoihin. Lapsi pulkkaan ja menoksi. Lapsihan kävelee kyllä jo, mutta jotta metsälenkiltä päästäisiin vielä hyvissä ajoin sisälle ja syömään, on varmempaa ottaa lapsi kuljetusvälineessä mukaan.

Meillä on tiluksilla mukavia kallioita, monessakin mielessä. Itsehän tykkään pohjoisen kasvattina kiivetä korkealle ja katsella maailmaa. Mutta on kallioista muutakin huvia. Sieltä voi nakkoa keppejä koirien etsittäväksi. Tekee hyvää päälle käyttää nenää, ja ruumille juosta hangessa ylös ja takaisin alas.

Boksereita en viitsi kauhesti mäessä juoksuttaa, vanhuksia kun ovat. Sen sijaan nakkaan kepin tasaiselle ja käsken etsimään. Tämä on kyllä niiden molempien mielipuuhaa. Silmät loistaa iloa kun pääsee etsimään, ja kepin löydettyä tullaan rinta rottingilla sitä esittelemään.

Metsästä takaisin pihaan. Joiku-poika saa jäädä vielä hetkeksi vuohien kesäaitaukseen. Sillä on siellä perunalaatikko jossa on muhkea olkipatja. Siitä on hyvä katsella maailman menoa, ja näkeehän siitä hyvin tiellekin. Vahti paikallaan siis. Tällä kertaa Joiku saa mehukkaan lampaanluun työstettäväkseen. Me muu porukka lähdemme sisälle.

Sisällä bokserit rojahtavat tyytyväisinä petilleen nukkumaan. Poika saa ruokansa ja pääsee unille myöskin. Äiti sen sijaan kiiruhtaa huovuttamaan. Pitkästä aikaa. Hienosti on 1,5 tuntia aikaa, juuri sopivasti kämmekkään valmistua.

Siinä se sitten kuluu päivä Kurkiniemessä, lapsen herättyä vähän kotitöitä ja lapsen kanssa seurustelua. Ruuan laittoa ja siivousta. Tulee ilta ja aika lähteä uudelleen ulos. Sama syöttörumba kuin aamulla, tosin kanat ovat jo unten mailla. Se ei silti estä häärimästä, vaihdella vesiä ja putsailla kuppeja, laitella rehuastiat täyteen rehua, kerätä loput munat pois ja siirtää pesänsuuta ortena käyttävää nuorisoa oikealle orrelle.
Elukoiden syötön jälkeen koirat pääsevät vielä hihnalenkille. Joko koko porukka, tai sitten Joiku pääsee yksinään pitkälle lenkille.

Toki tila sopeutuu myös äkkilähtöihin tai aikaisiin menoihin. Sitten vaan tehdään edellisenä iltana kaikki niin valmiiksi kuin vain voi, ettei tarvitse aamulla muuta kuin nakata ruuat eteen ja lähteä. Toisinaan tuntuu, että elukat tietävät, että nyt tuo yrittää selvitä hommista nopeasti. Silloin on laitettu vesikuppiin vähintään se yksi papana, että on varmasti vaihdettava koko vesi uuteen...

Aatun tyttöystävät lähtivät

Meidän Aatu-pässi sai lemmenlomalle pari ihanaa kainuunharmastyttöä. Tytöt ovat Särkänniemen Lasten Eläintarhasta. Tytöt olivat reilun kolme viikkoa Aatun kanssa samassa karsinassa. Toinen oli kiimassa heti meille saavuttuaan, joten karitsoita on mitä varmimmin luvassa. 

Eli ensi keväänä jos menette Särkänniemen Lasten Eläintarhaan ja siellä on karitsoita kirmaamassa, niin meidän Aatun lapsiahan siellä loikkii.

Tässä salskea nuorimies matkalla pässilään. Pässilässä sitä odotti kova kuulustelu. Ami-johtajapässi haisteli kurnuttaen Aatun läpikotaisin. "Missä sitä ollaan oltu, ja kenen kanssa? Ja kenen luvalla?!" se näytti kysyvän. Pässit pyörivät toisensa ympäri hurjaa kyytiä, ihan itseäkin alkoi jo huimaamaan sen katselu.
Mutta onneksi Aatu selvisi vain suht tiukalla kuulustelulla, pelkäsin että tulossa olisi paljon pahempaa sen oltua riiuureissulla johon johtajapässillä ei ollut asiaa.

Sinänsä harmi, ettei Ami päässyt tänä vuonna astumaan yhtään uuhta. Ihan tosissani mietin, että keväällä kun astutetaan muutama uuhi, saisi Ami edes yhden morsiamen. Pääsiäispöytäänhän syntyvät karitsat lähinnä tulevat, joten ei kai se haittaa, jos joukossa ei ihan puhtaita harmaslapsia olekaan.

Vuoden vaihtumista

Uusi vuosikin on nyt sitten otettu vastaan -vesisateessa. Jo on keleillä lykätty kyllä tätä talvea. Ensin on huimia pakkasia, sitten yhtäkkiä lauhtuukin niin, että lumet sulaa ja räystäiltä tippuu vettä niskaan.
Eläimiä tämä ei näytä häiritsevän. Sitä keekoillaan ulkona entiseen malliin, satoi tai paistoi.

Mammoilla on alkaneet vatsat jo aavistuksen pyöristymään. Ruskea suomenlammas Tyyne alkaa mukavasti levenemään, kuten myös Valpuri-vuohi. Valpurin laskettu aika on maaliskuun ensimmäinen päivä, Tyynellä siitä parin viikon päästä. Siitä se sitten lähtee taas.

Sateinen kesä ilmeisesti aiheutti sen, että heinä on kivennäisiltään köyhempää. Meillä oli viime vuonna melassilla höystettyä kivennäistä, jota lampaat hotkivat aivan innoissaan. Ostin tälle sisäkaudelle melassitonta kivennäistä, ja siltikin sitä kuluu aivan huimia määriä. Koko ajan saa olla lisäämässä.  Kuulin, että näin on vähän siellä sun täällä, kivennäistä kuluu. Myös vitamiinipuutosta on esiintynyt. Onneksi aloin heti sisäkauden alettua antamaan lisävitamiineja, toivottavasti on riittävästi ja kaikki menee hyvin.

Luukaksen karva ja iho on parantuneet aivan huimasti viime vuoteen verrattuna. Meinasin ensin laittaa pukin myytäväksi johonkin, missä olisi lämmitetyt tilat. Viime talven paleleminen oli kertakaikkiaan kurjaa katsottavaa meidän kylmälampolassamme. Silloin päätin, että jos karva ei kasva eikä iho uusiinnu, saa Luukas muuttaa lämpimämpään kotiin.
Mutta iho on kuoriutunut, se ei ole enää ollenkaan kova ja parkkiintunut, vaan ihan oikea, terve iho. Karva ei vieläkään ole samanlainen  kuin mitä meidän kutuilla, mutta ero entiseen on huikea. Katsokaa vaikka itse.

Kuva otettu 8.1.2012 Iho parkkiintunut ja kova, karvaa ei nimeksikään.

Kuva otettu 30.12.2012 Ei mikään hulmutukka, mutta aluskarvaa pukkaa vaaleana höytyvänä.

Luukaksella on edelleen hevosten sinkki-seleeni-kupari- kivennäistä vapaasti saatavilla, sekä välillä lammaskivennäistä. Sillä on karsinassaan myös yksi kivennäiskivi, eli kolmea eri kivennäistä käytössä. Ajatus on, että ottakoot mitä tuntee tarvitsevansa. Tuota hevoskivennäistä uppoaa edelleen eniten. Se on myös ade-vitamiinikuurilla, sekä satunnaisesti saa b-vitamiiniä. Alkutalvesta laittelin rypsiöljyä porkkanoiden sekaan, sekä merilevää ja valkosipulia. Tuhdit on dropit, mutta toivottavasti jo ensi talvena on vaje kunnossa ja Luukaksella tuuhea ja lämmittävä karva.

Ja JOS SATTUU, että lukijoissa olisi joku jolla olisi tiedossa hyvät vetovaljaat pukille, niin heti sähköpostia minulle osoitteeseen jatta@kolumbus.fi!
Luukas ei ollut mikään hyvä hihnassa kävelijä meille tullessaan, eikä taatusti tullut luo kun huusi, mutta tätä ollaan harjoiteltu. Meillä on tosi hieno reki, pojan kummisedän tekemä, jota toivoisin Luukaksen vielä joku päivä vetävän. Valjaat puuttuu, sekä aisat. Joten sanaa saa levittää, että täällä on vetovaljaat hakusessa.

Joulua

Jouluaatto kului Kurkiniemessä rauhallisesti. Märehtijät saivat aamuruualla havuja, jotka kävimme pojan ja koirien kanssa hakemassa omasta metsiköstä.

Pässeille toivotettiin Hyvää ja Rauhallista joulua, vasemmalta Ami, sitten Ville, Juuso ja Veeti. Keli oli mukavan lauha, joten kaikki saivat joulutervehdyksensä ulos.

Aatu-pässi vietti joulunsa navetassa parin tyttöystävän kanssa. Tyttöystävät olivat tulleet vain ns. yhden yön jutulle, todellisuudessa viettävät yhden kiimakierron meillä. Tytöt ovat Särkänniemen kainuunharmaksia, toiveissa siis pikku-Aatuja keväällä. Ulos ne eivät päässeet, koska navetan ulkotarha on aivan lumen peitossa.
Karsinanaapureina näillä on neljä pikkupässiä, joista ei näköjään ole kuvaa.

Uuhet ovat aina yhtä riemuissaan menossa ulos havuja syömään. Pelkäsin ensin, että keritseminen jäi liian myöhäiseksi, mutta onneksi pelko näyttää olevan turhaa. Tässä on ehtinyt olemaan oikein kunnon pakkasiakin, mutta kun on ruokaa nenän alla ja kunnolla kuivaa ja ilmavaa olkea alla, ei näytä tyttöjä palelevan.
Valpuri ja Irmeli-vuohet omassa talviaitauksessaan taustalla syövät omia jouluhavujaan.
Luukas-pukista ei kuvaa tullutkaan, se on tuolla kuttujen ja pässien välissä.

Kanasillekin vietiin havuja, mukavaa virikettä niillekin. Uudet tulokkaat ovat sopeutuneet parveen ällistyttävän hyvin. Ja parvi uusiin tulokkaisiin. Yhtään kunnon ottelua en ole nähnyt, vaikka joukkoon tuli uusi nuori kukko. Ehkä hyväksymistä helpotti, että kukolla oli mukanaan oma parvi, kolme kaunista alhokanaa.

Kaikki eläimet saivat vielä iltaruualla lantun-, porkkanan-, omenan- ja perunanpalasia sekä kuoria. Kovastihan niiden ruokintaa ei voi muuttaa ettei tule vatsaongelmia, mutta kyllähän sitä nyt joulua täytyy jotenkin juhlistaa.

Mukava ja rauhallinen joulu siis Kurkiniemessä takana.

Joulun viettohon

Kurkiniemi toivottaa kaikille oikein rauhallista ja makoisaa joulua!

Tallipihan joulunodotusta

Ami-pässi on rapsuteltavana Tampereen Tallipihalla vielä tänään, klo 13-16. Olemme olleet siellä nyt muutaman kerran tänä talvena, ja mukavaa on ollut. Ihanaa, kun ihmiset ovat leppoisia ja hyväntuulisia, rupattelua riittää. Ja lapsilla iloa pässistä.

Tulkaa siis kaikki kynnelle kykeneväiset Tallipihalle tänään, Ami-pässin lisäksi siellä on tallissa aasi ja pari lammasta. Lisäksi vossikkakyyti kuljettaa ihmisiä ajelulla (se hevonen on aivan upea!) ja poninkin selkään pääsee. Kädentaitajat myyvät uniikkeja tuotteitaan ja taitaapa siellä vilahdella oikea joulutonttukin.

Kurkiniemen uusimmat asukkaat

Mustavoittoinen kana, peruspunainen kana, harmaavoittoinen kana sekä komea harmaa kukkopoika.

Olemme saaneet alhoparveemme täydennystä. Siitosmunista kuoriutui kolme kanaa ja viisi kukkoa. Kanat jäivät tietysti kotiin, ja kukoista yksi hieno ruskea. Nämä ovat lähtöisin Sastamalasta. Ja eilen toimme mukanamme pohjoisesta kolme kaunista kananeitoa sekä yhden harmaan kukkopojan, ylä- ja alakuvassa tämä porukka.
Uudet tulokkaat saivat viettää yönsä omassa yksiössän, ja seuraavana aamuna pääsivät (joutuivat?) uuteen parveensa. Kanat sujahtivat uuteen parveen hienosti, kukko-rukka sai vähän kylmempää kyytiä aikuiselta Hjalmar-kukoltamme. Hjalmar ei kumminkaan kurmoottanut mitenkään pahasti, olipahan vain äärimmäisen hämmentynyt parveen lehahtaneesta ilmiselvästä kukkopojasta. Vähän se sitä ajatti ja teki selväksi, että kuka on kukko tunkiolla.

 Kanalassa on muutamia piilopaikkoja tulokkaille, on kuusenoksia roikkumassa alimmilta orsilta ja juuttisäkkiä suojaseinänä. Toivottavasti pikkukukko tajuaa olevansa Hjalmarin reviirillä, ja Hjalmar antaa kukon olla tehtyään asemansa selväksi. Nähtäväksi jää.
Siitosmunista kuoriutuneilla ei tätä ongelmaa vielä ainakaan ole, koskapa ovat kuoriutuneet Hjalmarin parvessa.

Hieno harmaavoittoinen Olga edessä, mustakuvioinen Orvokki vieressään, takana punainen Onerva ja Oula.kukko

Nimiä mietimme kovasti, ja siitosmunista kuoriutuneen kukon nimeksi tuli Pauli, koskapa on Paulilta lähtöisin. Kanat ovat kaikki P-alkuisia, ihan jotta pysyy muistissa kuka on mistäkin. Paulin kanat ovat Pirjo, Pirkko ja Pirita. Vielä ei ole päätetty, kuka on kuka.

Harmaa kukkopoika sai nimekseen Oula, koskapa on Oulun seutuvilta kotoisin. Kanoista harmaavoittoinen on Olga, mustakuvioinen Orvokki ja punainen Onerva.

Paulin pikkukanoja.

Kävin aamulla antamassa kanoille ruuat ja tarkistamassa tilanteen, ja ainakin toistaiseksi kaikki hyvin. Uudet tulokkaat pönöttivät pesien katolla ja ihmettelivät muuttunutta eloaan. Heiteltyäni kaura-ohra seokset pehkuihin, lehahtivat ne hienosti kuusenoksien taakse piiloon syömään.

Ja kaikki astutettavaksi aiotut lampaatkin on nyt astutettu. Kahdeksan laitettiin pässeille tänäkin vuonna, kaksi suomenlammasta ja loput harmaksia. Ja kutuista molemmat ovat ilmeisesti kantavia. Irmeli luvan kanssa, Valpuri yhden illan kielletystä suhteesta... Luukas-pukki oli päässyt loppusyksystä murtautumaan tyttöjen laitumelle (viimeisenä laidunpäivänä!). En arvannut Valpurin olevan kiimassa silloin, mutta ilmeisesti on ollut nyt sitten kumminkin, koskapa kiimoja ei ole sen koommin tullut. Vaan eipä tuo haittaa, kilit on aivan mahdottoman ihania, mukava että niitä hurjia riiviöitä on tulossa tälle kummulle enemmänkin.