Pässit kesätöihin

Isot pässipojat ja Mute-pukki lähtivät eilen kesätöihin, metsää raivaamaan. Niillä onkin nyt ihan uus laidun, saapa nähdä minkälaista jälkeä saavat kesän aikana tehtyä. Metsä on meidän "takapihalla", oikea satumetsä paikoin, mikä huomattiin kun rämmittiin siellä pusikoiden ja vesakoiden seassa aitaamassa. Toivottavasti pojat kuorivat sen esiin .
Pojat menivät laitumelle eilen iltapäivällä. Jo kerran kiikutin Muten ja valkoisen Veetin omalle puolen aitaa... Olisivatko ali lipsahtaneet, Mute pienenä ensin ja Veeti-valtamerilaiva perässä. Näillähän ei ole kuin kaksi lankaa sähköaidassa. Isot pässit pelkää sähköä kuin mitäkin petoa, mutta Mutelle voi houkutus käydä sähköäkin vahvemmaksi. 
Mutenhan lähtee omalle kallioiselle laitumelleen, jahka Irmelin Nappi-pukki vierotetaan Mutelle kaveriksi. Siellä on neljä piuhaa sähköä, viime vuonna piti pukit hyvin omalla puolellaan. Paitsi että kerran jouduin Muten viemään omalle puolelleen... Se on vähän tuommonen Houdini tuo meidän Mute...

Uuhetkin saisi viedä jo laitumelle. Saatiin kaksi lohkoa kuntoon, vielä olisi yhden lohkon tolpat kunnostamatta. Se lohko jäi viime keväänä jostain syystä välistä, ja sen kyllä huomaa. Kuusitolpat alkaa lahoamaan oikein urakalla, ja tuntuu että lähes jokaisen tolpan joutuu terottamaan uusiksi tai kokonaan vaihtamaan. Kuttuja en vielä vie laitumelle, kulettelen niitä metsissä syömässä. Odotan, että laidun purskahtaa täyteen mittaansa. Toissa keväänä vein ne innoissani aivan liian aikaisin laitumelle, ja nehän putsas sen hetkessä, eikä siellä sitten kasvanut koko kesänä oikein mitään.

Pupuilla on lainauros Lumimies hommissa. Luonnonkeltainen Maija-angora on astutettu parisen viikkoa sitten. Parhaillaan siellä on harmaa Malviina Lumimiehen kanssa treffeillä. Katsotaan, mitä näistä tulee. Nythän on syntynyt kaksi poikuetta, toiseen syntyi 5 poikasta, toiseen 4, joista yksi kuoli viikon vanhana kuristuttuaan emonsa nyppimiin villoihin... Näistä 6 on poikaa, ja kaksi tyttöä. Yksi poika, ihana luonnonkeltainen Niki, on muuttanut omaan kotiin, muut jäänevät kasvamaa paisteiksi. Naaraista ajattelin pitää ainakin toisen, sinisen Nillan. Musta tyttöpupu vielä odottelee kohtaloaan, voi olla että laitan sen myyntiin. Jos raskin.

Kevättä

Ihana Nestori, kainuunharmaspässykkä

Kaikki (eli kaikki kokonaiset neljä kappaletta) uuhet on poikineet. Hyvin meni poikimiset, kenelläkään ei ollut suurempia ongelmia. Karitsoita tuli 11 kpl, kolmet kolmoset ja yhdet kaksoset. Pässejä 4 kpl ja uuhia 7. Tasan ei mennyt. Minä kun niitä pässejä ensisijaisesti toivoin.
Mutta eipä hätiä, ostetaan kaverilta pari pässykkää lisää kesäksi kasvamaan, ja syksyllä viedään ne teurastamolle.

Kh Nelli ja suokkipoika Nalle.

Viime vuonna kotiin jäi Juusolta pari suomenlammas uuhikaritsaa. Nyt on harmaksien vuoro. Yläkuvan Nelli saa jäädä tuttuun laumaan. Onhan se sentään Aatun tytär ja Siirin tyttärentytär. Nelli on Justiinan karitsa, se on kaksosvuonueesta, veljenään sillä on isokokoinen Nestori. Hienoja kakaroita molemmat, ja villa yhä mustaa. Toivottavasti Nelli jää mahdollisimman tummaksi.

Manu jätti pienen lauman mäyränvärisiä karitsoita. Ovat kaikki melko samannäköisiä, yhdellä on ihan texelin pää. Hauskoja kakaroita. Tyynen ja Kumman kolmosista on molemmista yksi kakara pullojuotolla. Saavat kyllä emiltään, mutta eivät tarpeeksi. Hommattiin uus kalavaaka, sen avulla on helppo pysyä kärryillä, kuka saa tarpeeksi maitoa ja kuka kaipailis vähän lisää.

Kumman uuhikolmoset

Kaikki lampaat on keritty. Kaikki, paitsi Irja, joka sai maanantaina kolmoset. Ne ovat vielä omassa karsinassaan. Keritten Irjan sitten, kun pääsevät muiden joukkoon.
Villojen alta paljastui mukavan pyöreitä rouvia. Viimekeväiset karitsat ovat vähän luisevia, kuten myös isoja kaksosiaan imettävä Justiina. Onneksi ne pääsevät pian laitumille.

Pieni lampurimies on taas onnessaan, kun on saanut lampolan täydeltä karitsoja hoivattavakseen. Varsinkin Tyynen uuhikaritsa Neela on pojan ykköskaveri. Se jaksais olla toisen rapsutettavana varmaan vaikka ikuisuuden. 

Vielä olisi kerittävänä angorakaneista osa, sekä niiden poikaset. Pupuille täytyy myös tehdä uusi ulkohäkki. Kuten myös kalkkunoille, otimme niitä nyt sitten 5 kpl. Ne tulevat joskus tämän kuun loppupuolella, mitä ilmeisimmin. Pässeille on aidattu uus mettälaidun. Ja vielä täytyisi kiertää uuhien, kuttujen, pukkien ja pikkupässien laitumet läpi. Varsinkin uuhien laitumilla näyttää olevan paljon katkenneita tolppia. Olisko peurat toikkaroineet tolpat nurin.

Ihana Nasta-kilikin muutti uuteen kotiin, Nuutti-pukki kaverinaan. Poika oli vähän murheellinen Nastan lähdettyä, mutta pian se muisti, että Nastan äiti Martta on aivan samaa maata Nastan kanssa. Poikahan leikki vuosi sitten Martan kanssa, ja juotti sitä tuttipullosta. Oli mukava kattoa, kun poika löysi Martan kanssa taas unohduksissa olleen yhteisen sävelen.

Näin se kevät etenee. Puuhaa puuhan päälle, mutta pitää muistaa myös istahtaa ja hiljentyäkin. Käki kukkuu jo, ja lepakkopari on herännyt horroksestaan. Puissa on kauniin hento vihreä, ja nurmikko alkaa huutaa leikkaajaa. Kohta on täys kesä, ja kevään ihana odotus päättynyt.

Merkittyjä karitsoita

Karitsat on nyt saaneet korvamerkit, ja ne on punnittu. Ihan hyvää kasvua, Tyyne saa hienosti hoidettua kolmosensa, ja Justiinan kaksoset ovat kyllä aikamoisia jyhkyjä. Justiinan karitsoista Nelli-uuhi jää kotiin.

Ulkoilunkin karitsat ovat aloittaneet. Ensin piti vähän ihmetellä ja huudella ovenraosta, mutta äkkiä ne reipastuivat ja lähtivät viilettämään.

Tyynen kolmoset.

Pandasilmäinen Nestori ja laikkunenäinen Nelli ihmetelvät suurta maailmaa. Emo tulossa hätiin, tuo musta turpa vasemmassa reunassa..

Nuorempi lampurikin haki lammasterapiaa niin ulkona kuin sisällä lampolassakin. Karitsoita kovasti kiinnostaa tuo ihmistaimi, ja ihmistaimi osaa kyllä hienosti olla rauhassa karitsoiden ihmeteltävänä.

Ihana auringonkajo lampolassa, karitsat heti parkkeerasivat tuohon lämpimään läikkään. Tyhjä karsina karitsojen takana odottelee suomenlammas Kummaa. Kumman laskettu aika oli eilen, ja näyttäisi että karsina saa pian väliaikaisen asukkaan.

Myytäviä eläimiä

Päivitin tuota "myytävät eläimet"-sivua. Myynnissä on siis kainuunharmas A-linjainen pässikaritsa (Justiina synnytti potrat kaksoset maanantaina, näistä uuhikaritsa jää mitä todennäköisemmin kotiin, mutta pässi menee myyntiin), sekä mäyränvärinen uuhikaritsa, jossa mitä todennäköisemmin ripaus texeliä. Emä on ruskea suomenlammas.
Vielä on pari uuhta karitsoimatta, näidenkin uuhikaritsat tulevat myyntiin. Tulevissa karitsoissakin on myös oletettavasti ripaus texeliä, joten puhteina suomenlampaina niitä ei voi myydä. 

Myös angorakanin urospentuja on myynnissä. Väreissä on oikea värikirjo, on luonnonkeltaista, mustaa, kanelia, harmaata ym. Osa näistä on jo luovutusikäisiä, eli valmiita muuttamaan uuteen kotiin vaikka heti.

Päivitän tilannetta sitä mukaa, kun päivitettävää tulee.

Tyynen karitsat

Viime kevään karitsa Miiaa kiinnostaa uusi tulokas. Tyyne-emo valvoo vieressä.

Tulihan niitä karitsoita... Tyyne sai luvan aloittaa. Se piti vähän jännässä, avautumisvaihe alkoi olla jo hermostuttavan pitkä... Kävin torstaina puoliltaöin tarkistamassa, ja näin että synnytys oli pikkuhiljaa aluillaan. Tyyne itse oli rauhallinen, märehti ja nousi ylös kun tulin lampolaan. Nautti rapsutuksista, ja pyysi niitä lisää raapimalla etujalallaan minun säärtä.

Uuhikaritsa

Heräsin sitten kolmelta, ja kävin lampolassa. Tyyne makoili ja hengitti tiheästi. Ei noussut kun menin, katseli lähinnä seinille. Avautumisvaihe siis käynnissä.

Seuraavan kerran menin lampolaan kuudelta. Tyyne oli selkeästi vähän kipeä, sitä supisteli ja se kuoputteli vähän harvakseltaan. Puuskutteli kovasti.  Edelleen tilanne, ja itse eläin, oli rauhallinen.

Seuraava käynti lampolaan oli kahdeksalta. Polttoja oli tiheästi, Tyyne makoili takajalka suorana ja ähisi. Tässä alkoi ihan pikkusen huolestuttamaan. Tulee aina se "mitä jos"-tunne. Mitä jos jokin onkin pielessä, mitä jos synnytys ei edisty, mitä jos olisikin pitänyt auttaa ajat sitten... loputon lista. Laskujeni mukaan avautumista oli kestänyt n. 5 tuntia.
Mutta edelleen Tyyne vaikutti rauhalliselta. Ei vaikuttanut siltä, että jokin olisi pielessä.
Päätin, että käyn pukemassa aamupalalla olevan pojan, ja tullaan sitten ulos. Jos tilanne on vielä ennallaan, sitten arvioin uudelleen auttamisen tarpeen.

Ja niin tehtiin. Oltiin pojan kans ulkona ysiltä. Ja niinpä vain oli pahnoilla kaksi pitkäkoipista, ruskeaa karitsaa. Ja kaikesta päätellen lisää oli tulossa. Annoin emolle rauhan, ja lähdin ruokkimaan muita elukoita.
Puoli kymmeneltä oli mäyränvärinen uuhi syntynyt, ja Tyynellä roikkui jälkeiset.
Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
Karitsat ovat tosi virkeitä ja uteliaita. Kaksi ruskeaa on pässiä ja mäyräkaritsa on uuhi. Uuhella on ihan isänsä Manun korvat, ja muutenkin muistuttaa paljon Manua.

Tuosta auttamisesta on nyt ollut puhetta. Se on jotenkin kakspiippunen juttu. Pitää auttaa, mutta ei saa puuttua jos ei ole tarve. Mutta mistä sitä aina uskaltaa sanoa varmaksi, milloin pitää auttaa? Takaraivossa on pelko, että jos et auta ajoissa, niin sitten karitsat kuolee ja emo kuolee ja kaikki kuolee.
Pitäis muistaa rauhottua, ja kattoa sitä eläintä.

Tyynehän on se karitsointihalvaus uuhi. Onneksi ei ole uusinut, ja onneksi kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Paljon olen miettinyt tuota voimakasta väkirehuruokintaa. Tai no, voimakasta ja voimakasta. En tiedä, onko meillä miten voimakasta, mutta kyllä ne hurjasti rypsiä ja melassia saa kauran lisäksi. Olen ohjeet kirjoittanut tarkasti ylös silloin alussa netissä surffaillessani, kirjoja lukiessani ja lammaskoulutuksissa juostessani. Paha vaan, että määrät on tarkoitettu tuotantotiloille, joille on kaikki laskettu ja suunniteltu, punnittu ja mitattu.

Kuin tilauksesta oli lammasporukassa just puhetta tästä samasta asiasta. Vahvisti omia ajatuksia.
Ens vuonna hoidan ruokinnan toisin. Vähemmän väkirehuja, enemmän kauraa. Kerppuja ja havunoksia. Havuja tosin ovat saaneet nytkin, mutta kerput jäi viime kesänä tekemättä.

Seuraavaksi vuorossa on varmaankin Justiina. Justiina on poikinut kerran aikaisemmin pari vuotta sitten. Silloin oli vaikea synnytys. Karitsoita sai auttaa ulos (kaksospojat, joista toinen ihan kääpiö), ja Justiina oli aivan poikki. Hyvä emo se muuten oli, maitoa riitti ja kääpiökin kasvoi hyvin.
Vähän tietysti laittaa taas mietityttämään nuo oireilut, olenkin valmistautunut ettei ne karitsat ihan noin vain livakkaasti itekseen synny. Taas...
Nähtäväksi jää.

Pääsiäistouhuja

Ei saatu pääsiäiskaritsaa, mutta pääsiäistiput ne vaan kasvaa. Ihania pikkualhoja ja upeita sulkajalkajättejä. On ne vaan aika mörssäreitä nuo jätit, kun alhotipuihin vertaa. Nyt ei ollut tarkoitus kasvattaa näitä myyntiin, vaan ihan itselle lihoiksi. Meillähän oli viime vuonna se karsea flunssaepisodi kanoilla, ja varsinkin 9-10 viikkoa vanhoilla tipuilla. Aion odotella, että tiput ylittävät tuon iän. Jos mitään kummempaa ei tule/ole, sitten uskallan jokusen tipun halukkaille myydäkin, mutta en ennen sitä.

Tallipihallakin oltiin Muten kanssa. Ja pojan. Isäntä oli reissussa pääsiäisen, ja me pojan kanssa kaksin kotona. Oli tarkoitus laittaa poika hoitoon Tallipiha-vierailun ajaksi, mutta hoitopaikassa oltiinkin kipeinä. Eli ei muuta kuin vuohi ja poika autoon, ja menoksi.
Onneksi otettiin pojalle traktori mukaan, ja vuohelle kuivattua ruisleipää... Poika jaksoi olla tosi hyvin, olin todellakin positiivisesti yllättynyt. Kolme tuntia, eikä mitään ongelmaa. Isoveljensä kävi paikalla niin, että kävivät pojan kanssa syömässä vohveleita. Ihana isoveli, kun ehti kiireiltään tulla.

Mute sen sijaan ei ollut yhtä ongelmitta. Sitä kovasti ujostutti ja pelotti ihmiset ja kaupungin hälinä. Ei puhettakaan, että olisi antanut ihmisten suosiolla rapsuttaa. Se säikkyi yhtäkkisiä ääniä ja nopeita liikkeitä. Se piileskeli minun selän takana, jos joku halusi tulla lähelle.
Eli se oli sitten Muten ensimmäinen ja viimeinen kerta ihmisten ilmoilla. Turha sitä on stressata, jos ei tilanteesta tykkää. Tästä lähtien hommaa saa hoidella Martta (tai Nasta...). Martta tykkäsi olla huomion keskipisteenä, oli kuin kotonaan kun kerran kävi Tallipihalla.

Aamulehden kuva, tekivät nettilehteen pikku jutun. Minulla kahvimuki kädessä, nauratti...

Sain myös aivan ihastuttavan pääsiäispäivällisen. Oikein oli pöytään katettu sillä aikaa, kun ruokin lampolassa eläimiä. Kertakaikkinen herrasmies, tuo pieni 3v.

Pieni herrasmies oli myös mukana, kun laittelin lampolaan karitsointikarsinoita. Touhusi välillä ulkona juttujaan, mutta tuli sitten yhtäkkiä kysymään, että "äiti, tarvitko apua?". Aika ihana.

Lampaista Tyyne ja Justiina ovat nyt sitten omissa karsinoissaan. Tyyneä kävin jo aamuyöstä katsomassa, kun näytti iltatarkistuksella, että synnytys olisi pikkuhiljaa käynnistymässä. Tyynellähän oli se karitointihalvaus. Ei ole uusinut sen kerran jälkeen, olen lisännyt ruokaan vähän melassia energiaa antamaan, ja vähän kalkkia joka ruuan yhteyteen. Huolimatta siitä, että niillä on nyt lampolassa oma kalkkiastia.
Justiinan eka (ja viimeisin) synnytys oli vaikea, karitsa oli virheasennossa. Sain auttaa sitä, ja Justiina oli aivan poikki. Se oli aika kipeä jo ennen synnytystä, kuopi paljon ja oli levoton.
Huomaan, että se on kipeä taaskin. Se vähän kuopi jo vajaa viikko sitten, seisoskelee kipeän näköisenä jalkaa välillä vaihtaen. Ei se koko aikaa kipeän näköinen ole, syö ja juo ihan normaalisti ja on aktiivinen, mutta välillä selvästi näkee, että nyt sattuu.

Rauhallista pääsiäistä!

Kurkiniemessä jännätään, saadaanko pääsiäiseksi karitsoita, vai meneekö ensi viikolle ensimmäiset karitsoinnit. Tyyne jo kovasti eilen puuskutteli, on varmasti jo vaikea olla valtavan vatsansa kanssa.

Pikkupuput kasvavat hurjaa kyytiä, ja onpa uusi pesuekin kasvamassa. Pella-emo synnytti pian pari viikkoa sitten neljä poikasta sekin. Saapa nähdä, koska uudet tulokkaat näyttäytyvät pesän ulkopuolella.

Pääsiäistipujakin saatiin. Alhojen puolelle kuoriutui 9 tipua, vähän sekalaista sakkia tällä kertaa. Osa on alhoja, osan munista otin jättien puolelta, siis brahmojen ja jättikochinien jälkeläisiä.

Me Kurkiniemestä toivotellaan rauhallista pääsiäistä kaikille!