Hiljainen lampola

Ami-pässi toivottaa kaikille rehevää kesää!

Nyt on lampola tyhjä ja hiljainen, lampaat lähti eilen laitumille. On ollut aivan ihanan lämpimiä kevätpäiviä, jotka tuntuvat jo ihan kesältä. Yöt ovat kumminkin vielä viileitä, alle 10 asteessa.
Saimme laajennettua uuhien laidunta äitienpäiväviikonloppuna, pässien laidun tarkistettiin eilen. Vielä pitää vähän puljata pässien puolella, täytyy laajentaa laidunta enemmän metsän puolelle, saa pässykätkin paremmin suojaa.

Pässykät ilta-auringossa laitumella.

Ensimmäiset laidunyöt ovat aina jonkinlainen stressi, ainakin lampaanpitäjälle ja vissiin vähän lampaillekin. Lampuri kuuntelee yön hiljaisuutta korvat soikeina, miettii mitenköhän ne siellä pärjää, paleleekohan niitä, ei kai vaan mikään koira pääse niitä kiusaamaan ja ajattamaan... Lampaat ovat riemuissaan laitumelle pääsystä, mutta illan tullen ne jonottavat portilla kuin sanoen "no niin, johan täällä on oltu, tules viemään meidät yöksi kotiin...".

Pian sitä kumminkin tottuu. Lampuri leppoisiin aamuihin, kun ei tarvitse kantaa selkä vääränä ruokaa ja kuivikkeita, ja lampaat ihanaan vapauteen. On mahtava katsoa, kun lampaat makoilevat auringonpaisteessa silmät ummessa märehtien. Yhtäkkiä joku nousee ja vähän villiintyy, ja samassa onkin koko lauma jalkeilla ja tekee hurjia loikkia ja pukitteluja, pompahtelee tasajalkaa menemään. Niin karitsat kuin aikuisetkin, kaikki ovat kuin mitäkin tytönhupakoita.

Pikkuinen Lilian äitinsä ja isänsä kanssa laitumella.

Vuohetkin pääsivät laitumille. Tosin tämä sakki kiikutettiin yöksi sisälle. Vuohilla varsinkin on kauhea kaipuu omaan turvalliseen kotiin yöksi. Joka kevät sama episodi, illan tullen vuohet partioivat levottomina portilla, huutelevat ja varsinkin Valpuri kiljuu kimeästi. "Etkö sinä kuule, tule tänne heti ja vie meidät sisälle!!!"
En ehtinyt laittaa niiden kesämökkiä kuntoon eilen, joten ajattelin että jätän sarvipäät ulos yöksi vasta sitten, kun mökkikin on taas kesäkunnossa.

Uudet tulokkaat

Kurkiniemessä on uusia tulokkaita. Oikein uusi lajikin. Nimittäin viikko sitten laumaan liittyi pari angorakania. Kanit ovat ruskeita sisaruksia, parin kuun ikäisiä, Niittymäen Anastasia ja Annabella. Nimet lyhenivät käytössä Nastiksi ja Bellaksi. 

Kaneista toinen, Nasti, on suht seurallinen. Se tulee aina katsomaan, mitä tulijalla on mukanaan. Bella taas on vähän arempi, usein se suihkaiseekin pesäkoppiinsa nanosekunnissa, kun ääntä kuulee. Tosin onpa pientä edistystäkin havaittavissa, varsinkin kun lahjoo omenapuunoksilla.

Angorakanit tulivat Kurkiniemeen villan- ja lihantuottajiksi. Kauan aikaa on kytenyt ajatus lihakaneista, mutta jonkin siinä vähän tökki. Kunnes. Niin, kunnes näin angorakaneja Niittymäessä.  Jokin loksahti paikoilleen.
Pääasiassa kanit ovat villantuotannossa, mutta ylimääräiset poikaset, joita ei saa eloon myytyä, päätyvät pakkaseen. Näin varmistetaan taas onnellista ja eettisesti oikein kasvatettua lihaa.

Karitsapähkäilyjä

Tänä vuonna meni karitsoiden myynti yllättävänkin kivuttomasti. Meiltä oli tosiaan etukäteen varattu 6 kainuunharmasuuhta. Siinä kun pässipoikia alkoi syntymään kuin sieniä sateella, alkoi vähän hirvittämään. Mihin niiden kaikkien kanssa joutuisimme?

Vaan kaikki meni oikeastaan tosi hyvin. Harmasuuhia syntyi tasan se 6 kpl, pässejä enemmän.
Yksi pässipoika varattiin heti kun se syntyi, neljä vähän myöhemmin. Meille itselle jää lihaksi kasvatettavaksi ihan kiva määrä pässejä. Tuumin aluksi, että pikkulaidun ei kasvata niin montaa koko kesää. Mutta ei huolta, meiltä lähtee kolme pässiä maisemanhoitohommiin kesäksi.
Eli kaikki menikin yhtäkkiä tosi hyvin.

Pikkupässien joukossa on muutama tosi komea ja raamikas. Näitä ajattelin käyttää syksyllä vielä siitokseen ennen kuin pojat matkaavat teurastamolle. Ihana, tumman punaisenruskean villan omaava suomenlammas Lassi saa astua viime keväisen ruskean suomenlammasuuhen Liinan.
Harmaksissa mulla on kai kaksi vaihtoehtoa, joko rauhallinen, iso Lennartti tai ihanan kikkaraisen villan omaava Loimu.
Täytyy tutkailla sukutauluja ja suunnitella. Syksyllä on tarkoitus astuttaa ainakin 9 uuhta, ellei enemmänkin. Mielelläni annan kumminkin lepovuoden uuhille, jotka ovat synnyttäneet useampana vuonna peräkkäin.

Kuoriutumisia

Alhot hautoo taas...! Tällä kertaa kaikki on mennyt tosi hyvin. Siirsin ensimmäisen emon tänään poikastensa kanssa upouuteen tipulaan. Saavat olla tipulassa keskenään siihen asti, että seuraavat alkaa kuoriutua.

Sekaparvessakin on hautomiskuumetta vankasti ilmassa. Laitoin yhdelle innokkaalle munat alle. Yritin valita kaikista isoimpia munia, toivoen että edes toinen vanhemmista on brahma. Näistä kuoriutuvat kukkotiput saavat jäädä kotiin kasvamaan. Pojat saa elää mukavan elämän juosten pitkin pihamaata, ja syksyllä ne laitetaan sitten pakkaseen.

Tämän kevään ensimmäiset tiput ovat jo isoja poikia.

Poikimiset poi'ittu

Tätä se kevät teettää, ettei muka ehdi edes blogia päivittää.
Kurkiniemessä ollaan otettu kaikki irti poutapäivistä. On siivottu pihaa, haravoitu, laitettu pulkat ja potkurit kesäteloille, samoin sukset ja lumikolat. Kaivettu kukkaruukut ja amppelit esiin, ja laitettu ensimmäiset orvokit multiin.

Justiina, uunituore kaksospoikien äiti.

Ja viimeinenkin uuhi on nyt sitten poikinut. Justiina-harmas teki kolme pässiä, joista yksi oli ikävä kyllä kuollut. Ihana pieni valkopäinen pässipoika. Oli mennyt kesken, melkein valmis pässimies, mutta ei sitten kumminkaan.

Synnytyksessä piti vähän avittaa. Katselin, kun Justiina oli koko aamun levoton, kuopi ja valutti limaa. Aamutoimien jälkeen tilanne ei ollut edennyt muuten, kuin että poltot olivat jo kovat, ja uuhi valmistautui ponnistamaan. Selvää oli, että tilanne vaati lampurin osallistumista.
Käsienpesun aikana Justiina oli saanut karitsasta esiin pelkän turvan. Se ponnisti ja ponnisti, mutta mitään ei tapahtunut. Löysin karitsan etujalat rinnan alle vääntyneinä. Ne kun varovasti suoristi, tuli karitsa ulos helposti. Justiina-rukka oli lopen uupunut. Puhdistin karitsan pään kalvoista, ja annoin Justiinalle putsattavaksi.
(karitsan normaali syntymisasento on etujalat edellä, pää sievästi siinä sorkkien päällä. Toisinaan sattuu virheasentoja, ja lähes ne kaikki tarvivat jonkinlaista puuttumista asiaan. Justiina ei olisi itse saanut puskettua karitsaansa ulos, koska sorkat ottivat vastaan.)

Seuraavaksi tulikin sitten jotain jännittävää. Siinä Justiinan putsaillessa karitsaansa, ulos tuli jokin "pallo". Iso, samea ilmapallon omainen pallo, jossa oli kauheasti verisuonia. Mietin kuumeisesti, että mikä ihme tämä nyt sitten on. Varovaisesti sitä kääntelin, kunnes tajusin että siellä sisällä on karitsa. Eli kyseessä oli siis sikiöpussi. Vähän kovemmin "palloa" käännellessäni meni se rikki, ja karitsa vapautui pussistaan. Paitsi että tämä karitsa oli kuollut. Yritin antaa sille tekohengitystä ja sydänhierontaa, mutta kuollut mikä kuollut. Sen etujalatkin olivat ohuet kuin naisen etusormi, eli kesken se oli jossain vaiheessa mennyt.
Luulin, ettei Justiina tee enää enempää, se ei ollut ollut mitenkään erityisen pullea. Vaan vielä mitä, vielä pilkotti sorkkapari valmiina tulemaan ulos. Pikkuisen vetoapua, ja karitsa solahti pahnoille takajalat edellä. Pienen pieni pässimies.
Tällä pikkuisella ei meinannut takajalat ensin oikein kantaa,rinnasta pitelemällä varmistin, että se pääsi kunnolla tissille. Sen jälkeen se onkin ollut oikein reipas ja sitkeä pikkumies.

Justiina oli aivan voipuinut suorituksestaan, mutta hienosti se hoisi vastasyntyneet. Olen muutenkin tosi tyytyväinen näihin keväisiin emoihin. Kaikki hoitavat karitsansa mallikkaasti, maitoa riittää ja karitsat kasvavat hienosti.

Irmelin kuttu- ja pukkikili

Seuraavan kerran Kurkiniemeen tulee lammas- tai vuohilapsia vasta vuoden päästä. Tavallaan vähän haikeaa, olishan se kiva pikku syyspoikaset, mutta mennään nyt tämä vuosi näin.

Lisää karitsoita

Siirin kaksoset, Lenita ja Lennartti nauttivat auringosta.

Nyt on karitsoinut kuusi uuhta. Hyvin on mennyt, kaikki ovat saaneet jälkikasvunsa maailmaan itse, terveitä ja terhakoita karitsoja lähes kaikki. Vielä on pari harmasta karitsoimatta, sekä Irmeli-kuttu.

Janis ja kaksospoikansa.

Janiksen läsipääpässi, "Läsi".

Janiksen kirjava pässi, "Laikku".

Marjatta teki kaksoset, uuhikaksoset! Kauan odotetut uuhet siis. Seurasin Marjattaa aamulla, kun se jätti ruokansa syömättä. Oli kipeän oloinen, tuijotteli ja vähän kuoputti. Sillä kesti iltapäivään asti, ennen kuin karitsat syntyivät. Synnytys oli onneksi nopea ja Marjatta hoiti itse kaiken.

Marjatan tytöt.

Marjatta ja tytöt.

Ruokatauko.

Justiina tervehtii karitsoimiskarsinassa olevaa Marjattaa.

Jonikin teki kaksoset, pässikaksoset, kuinkas muuten... Katselin sitä aamulla, että ei vielä ole vatsa kunnolla laskeutunut. En siis laittanut sitä omaan karitsoimiskarsinaan, ajattelin että laitan sitten yöksi jos tilanne ei muutu. Kävin tarkistuksella iltapäivästä, ja kas kas! Sinne oli Joni karitsoinut kaksi karitsaa!
Onneksi oli karitsoinut just siihen, mihin olisin karitsoimiskarsinankin laittanut. Nyt ei tarvinut kuin vetää karsinaseinä paikoilleen, ja uunituore perhe sai olla rauhassa.

Jonin toinen karitsa on aivan kauhean pieni, just ja just 2 kg. Sen takajalat oli aika heikon näköiset, meno kovin horjuvaista. Annoin sille varmuuden vuoksi emän ternimaitoa pariin otteeseen. Varauduin siihen, ettei se ehkä selviä aamuun.
Vaan vielä mitä. Siellähän se oli tissillä aamulla! Velipoikansa painaa nyt kahden päivän iässä 4 kg, tämä pieni painaa 2,2kg. Hitaasti mutta varmasti painoa tulee ja pieni vahvistuu.

Jonin uunituoreet pässikaksoset, pikkuinen Lumo ja Loimu.

Joni ja vastasyntynyt Lumo.

Nyt on valtava Sonja omassa karsinassaan. Se on taas kauhean vaivalloisen oloinen (kuten viimevuonnakin), katsoin parhaaksi laittaa sen omiin oloihinsa. Saa olla rauhassa, ei hypi kakarat päällä. Saapa nähdä, milloin Sonja synnyttää.

Ihana mustasilmä-Lemmy, suomenlammaspässi.

Lemmyllä korsi suussa.

Komea Lenni-pässi.

Pikkujätkät paistattelee päivää.

Ruskea mäyräpässi Lenni ja musta veljensä Lacu.

Lenni ja Lacu.

Irmeli-kuttu on paistattelee päivää.

Kukkopojat rouvineenkin uskaltautuivat nauttimaan kevätauringosta.

Ihania kelejä ollut viikko tolkulla. Eläimet nauttivat, kun saavat olla ulkona kevätauringon lämmössä. Saimme naapurista peräkärryllisen männynoksia, suurta herkkua märehtijöille. Ja saahan niistä tärkeitä luonnonmukaisia vitamiinejä ja kivennäisiä. Mikäs siinä on natustella havuja kun linnut laulaa, räystäistä tippuu vesi ja aurinko lämmittää.

Lisää lammaslapsia

Taas ollaan menty lasketun ajan ohitse että hujahtaa. Marjatta, Janis ja Joni on olleet eristyksissä viikonlopusta lähtien. Joni ja Janis on kaksoset, ja aina yhdessä. Ensikoitakin molemmat. En viitsinyt laittaa niitä omiin yksiöihin, vaan saivat sisarukset jakaa karsinan. Karsinassa on väliaitamahdollisuus, eli saadaan erotettua äidit pian, jos on pakko.

Janiksen läsipääpässi, ikää alle 2h.

Tähän ei kumminkaan tarvinut mennä. Tiiviin seurannan tuloksena menin lampolaan juuri, kun Janis oli saanut ensimmäisen karitsan ulos. Siinä kun Janis sitä putsaili, oli Joni kovin kiinnostunut. Ainahan  näistä ei tiedä, kuinka herkkiä uudet äidit ovat. Meillä on ollut yksi  karitsan hylkääminen, kun toinen lammas pääsi lipasemaan vastasyntynyttä. Se riitti tuoreelle emolle, eikä se enää suostunut hoitamaan karitsaa omanaan.
Nyt sain Jonin heti ulos karsinasta, ja Janis sai jäädä rauhassa hoitamaan jälkeläisiään. Se sai kaksoset. Läsipäisen pässin ja hauskan mustavalkoisen pässin. Siis pässejä, pässejä, pässejä. Meille on nyt syntynyt kymmenen karitsaa, joista 8 pässiä ja kaksi kaksneuvosta.
Vielä on neljä poikimatta. Todellakin toivon, että saadaan muutama uuhikin joukkoon. Meiltä on varattu kuusi harmasuuhikaritsaa. Jännässä pitää.

Janiksen mustavalkoinen pässipoika, ikää vajaa 2h.

Pässeistä yksi on varattu, tuo ruskea mäyräpoika. Ruskean valkokauluksen varaus peruuntui, joten tässä olisi läjä pikkumiehiä vapaana.
Laitan näistä vielä paremmat kuvat ja tiedot tuonne "myytävänä eläimiä"-sivulle.

Pojat iltalevolla.

Jätkät hengaa.

Ruskea mäyräpässi Lenni ja kaverinsa.

Seuraavaksi odottelen Marjatan karitsoivan. Sen maha on jo laskeutunut, ja kovasti se nyt aamullakin kylkiin katseli. Josko jo tänään? Sitten on vuorossa Joni, ja ensi viikolla on lasketut ajat isolla Sonjalla ja Irmeli-kutulla.Pikkuvuohia kyllä jo vähän odotellaankin, on ne niin hauskoja epeleitä. Harmi, että Valpurin raskaus meni kuten meni. Toivottavasti Irmelillä on kaikki kunnossa.

Sonjan vatsa on valtava.

Onneksi ne kauheat yöpakkaset loppuivat, ei tarvitse sitä enää jännätä. Tokihan nyt on vielä kylmiä öitä, mutta lampolassa ei taida enää kauheasti pakkasen puolelle mennä. Päivät ovat olleet aivan ihania auringonpaisteisia kevätpäiviä. On mahtavaa katsella elämäniloista karitsajengiä, joka kaahaa ulkona minkä jaloistaan pääsee. Pomppii ja loikkii, maistelee vähän havuja ja taas mennään. Sitten illalla köllähdetään yhdessä mytyssä puhtaille, lämpimille pahnoille.

PS. Olenkin katsonut väärin. Yksi oletetuista kaksneuvosista onkin pässi. Havahduin siihen, etten ole nähnyt kuinka se pissaa. Toinen nimittäin pissaa kuin tytöt. Tänään otin sen parempaan syyniin, ja olihan sillä sielä kaksi pientä kivespussia. Eli pässi siis. Hyvä näin.